Tapasin ihmisen, jonka tapasin edellisen kerran 8 vuotta sitten ja hyvästelimme silloin halaten ja kyynelehtien. Hänelle oli annettu tuolloin puoli vuotta elinaikaa. Hänhän alkoikin hoitaa itseään eräällä tuotteella ja niin kului 8 vuotta kuuden kuukauden sijaan.

Tapasin hänet tänään uudelleen ja olinkin jo kuullut, että hänelle oli annettu 3 kk sitten 3 kk elinaikaa.

Katsoimme toisiamme ja hän sanoi, että tiedätkö, mikä päivä on tänään? Sanoin ääni väristen, että onko nyt se viimeinen päivä? Hän vastasi myöntävästi. Istuimme hiljaa, kysyin lopulta, että miltä tuntuu tuollaisessa tilanteessa ja hetkessä? Itkuhan häneltä pääsi, kertoi, että on aika outo olotila henkisesti ja fyysisesti tosi huono.

Halasimme taas, kehuimme toisemme ja hyvästelimme. Esitin saman lauseen kuin 8 vuottakin sitten:"Me voimme mahdollisesti tavata uudelleen ensi heinäkuun lopussa?" Hän hymyili ja lähti.

Minä jäin seisomaan paikalleni hymyillen. Kaunis hyvästijättö.

Näkymisiin?