Muistatta varmahan kuinka koukus molin Ruottalaasihin miljonääriäitiihin, siis tv-sariahan. Soli niin niin...jotenkin...mutta joka tapaukses pakko oli kattua joka osa. Ihastuin suunnattomasti yhtehen niistä naisista, sellaasen naiivihin, viattomahan: Maria Montazami.
Aah, sen tapa heilauttaa kärellänsä hiuspehkuansa, jatkuva vaalian huulipunan lisääminen, sellaanen viahko ranneliiket molemmis hommis.
Muistatta varmahan ku jouluna sain naapurilta tupsullisen Marian viinipullon. (toka oikialta) Ruattista soli ostettu. Pullon kaulas oli roikkumas Marian rakastama "topsanki". Aah. Säilön vuasikertaviiniksi (vaikka etikaksi menis.)
Nuarin tyttäreni Laura oli niin niin harmissaan jouluaattona, ku kuulemma mun joululahajani oli niin pahoon myähäs notta epääli sen tulevan vasta kevään mittahan. (En saata uskua, miten se sai pirettyä suunsa eikä paliastanu salaasuuttaan.)
Meni tammikuu, meni helemikuu, tuli maalliskuu...ja Laura Pohojammaalle...
Se pyysi mua istumahan ja alootti esityksensä piron:
- yhtenä iltana katsoin ohjelmaa tv:stä, pongasin suuresti rakastamasi henkilön sieltä...siinä paikassa sain kuningasajatuksen ja ei muuta kuin nettiin, otin häneen yhteyttä ja pyysin lähettämään rakkaalle äidilleni ...muiston.
Mutta kaikki ei mene aina niin kuin kotomaassamme Strömsössä. Vaikka enkunkielisen meilin loppuun kirjoitin jopa hälsningar. Tuli joulu, meni joulu, mutta olin odottavassa uskossani vahva ja tässä on lopputulos...Hyvää Syntymäpäivää, Rakas Äiti!
Sitten Laura ojenti mulle tämän:
jotenkin ei meinannu mennä mun pääknuppihini...Laura oli kyllä kiriehen saaja mutta lähettäjänä...ei oo, on se, onko tää...? Jestas!
Oli se se itte! Lähettäjänä Vaaliahuulinen Mariani, Maria-Topsan!
Kuaresta paliastui....omakätisesti kultakynällä, Marian suuresti rakastamalla fani-kultakynällään kiriootettu, omistuskiriootus! Mulle. Aah! Aivan oli kiriootus kohollakin, ei ollu painettua tekstiä, ei!
Voin vain kuvitella, miten ennen poseeraamistaan Maria oli sipaissut viahkosti kätösellään hiuspehkuaan taaksepäin, pois ottalta ja lisännyt sen sarannen kerran vaaliaa huulipunaansa ja ajatellut itseään meitä faniansa. Kysyny; onko tukka hyvin,näkyykö uulipunani?
Laura laittoi kuvan kultakehyksihin, kuvaan suuresti sopivihin kehyksin. Aah. Vain tupsu puuttuu. Laura oli käynyt Al-koskin kysymäs just Marian topsania, muttei siälä ollu antaa! Olis se tupsu sopinu tuahon kehyksen reunahan. Noh, kaikkia ei voi saara. (Tottapa Laura ei ollu huamannu meilissään pyytää kuvan kans tupsuakin!!)
Lauraa harmitti ku hankki kultakehyksen, amerikkalaasen ja Marian näköösen, kun nyt kuva ei sinällänsä sovi mun sukuseinälle, kun niis kaikis muis kuvis on mustat kehykset. Sanoon notta, silloonhan tämä sopii sinne erittään passelisti...se tuloo siältä aina ekaksi esiin! Pirän ny kyllä täs vaihees kuvaa joko piidermaierilipaston päällä taikka flyykelin!
Pikoos...You`re worth it. Eiku, I`m worth it. Tai Molemmat; mä ja Maria. Aah.
Kommentit