Moon vähä hätäänen. Siten tiärä, mistä mä tuan sanan "vähä" sain, mutta jos ny vaan ei kehuusi liikaa, niin vähä vaan hätäänen. Sama pätöö muistihinikin, se on yhtä lyhykäänen ku hätäänenkin. Kauvaa ei muistis kerkiä asiat olla, ku jo uutta muistettavaa pukkaa tilalle. Ei oo ihimekään, ku kovalevy on pääknupis täynnään. Ja muisti yhtä lyhyt ku kanalla, Minen muuten tiärä, mistä kukaan kanan muistia tiätää taikka tuntoo, sokiakin kana löytää jyvän.

Mullon sellaasia vanhoja puuhenkaria   melekoonen määrä, pelastin niitä kerraasti jätelavalta. Sen kyllä muistin teherä. Otin sitten markkinoota varten housuhenkariiksi sanottuja puuhenkaria esille 3 kappalesta, non niitä jois on viälä tuas alahaalla yks puuosa. Aloon tyhjäämähän pesukonesta. Yks pestyystä kletuusta oli henkarille laitettava ja päätin laittaa sen sille vanhalle henkarille, ku ne siinä kerran klapaji framilla. 

Ripustin kletun kuivumahan kynttiläkruunuhun, ei se siinä kauvaa roikkuusi, pian kuivuus. Käännyyn samantiän sitten takaasin henkariihin päin ja ihimettelin oikeen ääneheni, kuinka oli muka keriinny jo yks housuhenkari karota! Niitei ollu ku 2 enää esillä ja äsköön viälä oli kolome. Kummallinen huusholli. Meni joku aika, kunnes muistin, notta justihinhan mä laitoon sille kolomannelle kletun kuivumahan.

Täs sitte yks aamu muistin lähtiä töihin ja ripustin uluko-oven kripahan ohkaasen viittani, jos iltapäivällä tarvittis kotia tulles ja jätin laukkunikin siihen samahan paikkahan ja kipaasin viämäs roskapussin ennen fillarin hakua varastosta. Takaasin tulles peljästyyn perseettömäksi, ku joku oli hiippaallu sillä aikaa mun taakseni ovisyvennykseen...
  Kyllä mä sitten hetikohta muistin,  notta mun viittanihan se siinä.