Jaakko heitti sitten eilen kuumankiven Kyrönjokehen, notta lämmintä piisaa maalla ja joella.

Rivitaloon katolla on ollu jo viikon salskeita nuaria miähiä kattua vaihtamas. Kumma ku nykyään katonkoriaajakkin on entistä nuarempia!? Kellään ei oo yhtään ylimääräästä lihaa ympärillänsä, siis niillä koriaajilla, sikspäkki näyttää olevan jokaasella omasta takaa krupisnaan. Mullei oo sellaasta eres jääkaapiskaan. Sikspäkkiä. Pyykkilautoja kyllä retajaa naulois. Mulla. Seinällä. Ei mahas.

Oikein pitkähän kehtaa niitä katolle vaharatakkaan, luuloovat mua pian puumaksi. Tunsin itteni niin niin aikuuseksi (luje: vanhaksi), kun eilisaamuna yks niistä poijista sano mullen, notta huamenta rouva.

Niimpä niin. O tempora o mores.