Paa-vi sano ittensä irti. Kauhiasti siton ny arvosteltu, kun paa-vius on kuulemma koko iän kestävä virka. Sanoosinko, että älliä tuas tempaukses oli, ei trenkää kenenkään pitää viraasolijan päätä ylhäällä eikä talutella. Toki tämä oli jo toinen viraasta itte-eroaminen. Alvariinsa ny sellaasta. Keskiaijalla oli eka ja ny taas.

Kattokaa ny kuinka komioota käsityätarvikkehia on osattu ennen vanhaan tehrä. On ollu aikaa koristellakin tyävälinehet. Nämon nauhapirtoja! Oletettavasti Eelipaappani Liisa-tädin omia. Joten ikää näillä on…jaa-a, yli sata vuatta. Ihanan siloosia kätehen. Töitä ovat tehnehet, yhdestä puupalasta iltapuhtehina veisteltyjä!

IMG_0015_1-normal.jpg

Viälä tuahon paa-vihin mennäkseni. Sekin oli saatu uutisooruksi kuinka VAIN tunteja eroilimootuksen jäläkihin oli salama iskeny kirkkohon. Vain ja vain. Läheltä piti tilantehia ei yleensäkään tarttisi laskia.

Moon aina luullu, notta härkäpihivi on vanhaa lehemää mutta että hevoonenkin. Piänenä luulin, notta lehmästä tuloo isooksi tultuaan hevoonen ja omasta äitistä tuloo isä aikuuseksi päästyään. Noh, elämä on sittemmin opettanu.

Pyry:"Äiti, kuka on tehnyt luulangot?"
Äiti:"Taivaan Isä."
Pyry:"Okei. (tirskuu peiton alla ja pieraisee) Kuulitko äiti, tuli pielu."
Äiti:"Joo-o."
Pyry:"Kuka on kasannu meilät?"
Äiti:"Taivaan Isä."
Pyry:"Aha. (tirskuu peiton alla ja pieraisee). Kuulitko, tuli toinenkin!"