Kynnet leikattu. Kynnetöön olotila. No, parempi seki ku hampahitoon. Hampahitoon on sellaanen ihiminen, jokei oikeen saa äntihin mitään tai joltei taharo tulla sanaa suusta oikias kohoras, hampahitonta touhua. Hanitoon on taas sellaanen, jollei riitä mikään. Moon ny vain kynnetöön. 


Muatokuvakallerias on jo hyvä alaku, kaikki kuvat ittestä. Tua isoo taulu ei oo afrikankartta, son kertomus Simuna Suomen suvusta. Moon tuas kartas Simunasta alahappäin 5:tä polovia.

 Joku päivä nämäki löytää paikkansa. Sukset jäi kätehen vanhasta paikasta, ajalehtivat siälä unohrettuna varastos. Ne moon jo oikeen pessykki salaa. Olis hävettäny jos joku olis nähäny mun pesevän suksia ja porkkia.

Luistimiaki mulla on, löin ne kiinni tuahon ovehen, non sellaasia, jokka laitettihin mennä vuasina kengänpohojihin kiinni! Tua yks on vyyhdinpuut ja rukki on viälä kotiappäin tuloksis, ajalehtaa johonakin terassilla lintujen paskottavana. Sei puutu kuvasta, ku sitei oo koskaan kuvattukaan. Tua kävelykepin oloonen on jokin sepäntyäkalu. Tiärä sitten. Leipälapiootakin kaksin kappalehin, ei polta näppiä ku uunista ottaa pois Frööringenin kakkua paffipakkaukses.

Pyrypoikaa täs orottelen tulevaksi. Tälläsin jo pellavakletun taskuhun jonkin yllärin. Ennenku se ehtii halatakkaan mummaa, niin sen käsi on jo mumman plakkaris ja kysymys kaikuu...ONKO YLLÄLIÄ??? Ny ei ookkaan karkkia eikä ilmapalloa, on pualetsukat. Pualetsukat? On ne oikiasti ihan kokonaaset. Näjen jo silimisnäni erittäin pettynehen poijan ilimehen.

Ilimapallo on mialuusin...mutta ku sitei saa sitten puhaltamisen jäläkihin laittaa valamihiksi ilimapalloksi vaan se pitää antaa sille kätehen ja sitten ihastellahan yhyres kuinka se ilimojen poistues klerpattaa sinne ja tänne pitkin laattioota...ja taas puhalletahan, taas kattotahan, taas puhalletahan...ja mumma meinaa alakaa voimahan huanosti, ku happi loppuu päästä ja keuhkoosta.

Noh, se oli sanonu notta paappa kuulemma viää sen kattomahan lakkolia, lehmiä ja leijonia!