Koski on koko talaven pitäny omaa pikkupauhinaansa mutta nyt jäätynykkin osa alkaa vapautumahan. Ja pauhina lisääntyy sen mukana. Näyttää kapialta koskelta mutta mun piti rajata mattojen tappaustelinestä poikes kuvasta. Harmi kun koskessa oleva saari ei näytä yhtään kärsivän talavesta, olis saanu vaikka osa karota sen tiliän tiän. Olis menny vaikka Fyrrykyrööhin asti.

  Laitoon kynttilälyhtyjen tilalle narsissipurkit. Nuaren terijoen salavien takana koski jatkaa matkaansa isoona jokena, Kyrönjokena.

  Moon tehny yhyrelle joutilahalle käytäväseinälle sukuseinää.  Ittestäni tais tulla suurin otanta. Siinä moon 2 vuatiahana ja sitten ristiääspäivänä, vanhempieni, kummieni ja mummien ja paappojen sylys. Hassua, miten vanhoolta kaikki muut paitti mä ja paris kuvas takana seisova vanhin siskooni 8v. näyttääkään. Äitini oli kyllä jo siihen aikahan aika vanha lapsensaajaksi, oli 30v.

Tua kuva, mihinä makaan sängyllä...piänenä luulin, notta molin kuollehena siinä, ristiääsmekosnani maatesnani. Siinä mekos, johona kastettihin sitten viälä mun pikkusiskooni ja jonka me sitten tuunasimma. Ei me pikkusiskoa tuunattu mutta sen ristiääsmekon. Luulimma sitä joksikin tantuksi ja yritimmä saara sitä pikkusiskooni päälle ja kun oikeen tihkaasi käsivarsista ja kärenaukoosta, kaluumiista, niin leikkasimma hihansuut poikes. Kummallisen ahtahat oli. Pääaukkoa saksittihin kylymästi selekää kohti suuremmaksi. Menihän se lopulta siskoon päälle.

Sitten ei muuta ku näyttämähän tuunattua kastemekkua äitille. Se alko käyttätymähän ourosti; huusi ja mesos ku pistetty sika. Mitähän oli jättäny kastemekon ullakolle löyrettäväksi.