Meni taas ilimat pakkaasten pualelle. Son hyvä, mä saan tallustella harmais siperialaasis huapikkaisnani luvan kans. Käy ne suajakeliilläkin, silloon pitää vaan aina välillä pysähtyä potkimahan, niinku autokaupoolla auton kummia, suajalumikerrostumia pois jalakojen alta.
Mullon yks ystävänpäivälahaja nyplättynä. Minen ny mainitte, kuka sen saa. Saa saaja yllättyä suuresti. On sitte kiva kuunnella sen ihastunehia huurahruksia, ku avaa pakettinsa. Minen sano sille, notta kirianmerkillä on hintaa ainaki 350 egeä, sen verran o käytetty aikaa ja hermoja. Openki. Jos saaja tämän itte tekis, niin hinnas olis ykkönen eres. Voin mä tätä vähä prässätäkki, niin näyttää viälä paremmalta. Voin vaikka tärkätäkki. Kuulemma likööriki passaa tärkkööksihin. Minen kyllä tajua, miten se sillä tuloo tärkättyä, siitähän ei tuu ku pää kipiäksi seuraavaksi aamuksi.
Nyplööksenopeni kehu, kuinka molin saanu äntihin jamikaakin kirianmerkkihini. Non tuas vasimes pääs, jamikat, en vaan viittiny pitkästi niitä nypylöörä, ku oli kiirus saksia langat poikki ja aloottaa uus kirianmerkki. Ope kehu viälä, nottoon nopia! Saksimahan langat poikki. Pitääki piilottaa sakset ennen seuraavaa nyplöökertaa, nottei se takavarikoo niitä multa. No, viaruskaverinyplärillä on ainaki sakset.
Pakko sanua, notten mä eheri viikolla hariootella nypläämistä, nottei nää mun tyäni jäliet oo open vika. Lahajattomat hariootteloo ja sitä mun pitääs teherä.
Tämä samaanen openi ei oo kauhiasti innostunu kännykööstä eikä sähköpostista. Puhelin sillon sitä varten, notta se saa itte soittaa ja vastata, jos siltä tuntuu tai kuloo puhelinmen soivan johonakin kopan pohojalla. Kimpas sitte voirahan sille kattella puhelimesta, minkä numeroosihin puheluuhin son jättäny vastaamatta. Sähköpostihin sille on turha kiriootella mitään, ei ainakaan mitään tärkiää. Se lukoo ne kerran vuares. Vähä motkotimma sille siitä ja se lupas ottaa sähköpostin käyttöhön. Lupas vetää sähköt roikalla tiänsivus olevahan postiloorahan. Toivottavasti loora ei oo peltinen.
Eileen mulle välähti miksen mä tee mitään suuritöisiä herkkupipareita, niinku ny lusikkaleipiä. Mullon samaa vikaa, ku yhyrellä naisella, joka meni krannista laihnaamahan pikkulusikoota lusikkaleipien tekoa varten, ku kaikki omat lusikkansa oli jo käytös leipomuksis. Jos uunipellillinen on jo täynnään lusikoota taikinoineen, niin ei niitä ny monelle pellille riitä. Pikkulusikoota. Kyllä mullaki ny ainaki 18 kappalesta olis pikkulusikoota, mihkä lusikkaleipiä teherä, mutta niis on osas valakoonen pää. Ne vois pianki sulaa uunis. Hopiaasia minen malta uunihin laittaa.
Minkä takia lusikkaleipiä sanotahan leiviksi? Nehän on piäniä ku piparit. Jos leivistä puhutahan, niin nehän pitääs teherä melekeen lapion pesähän. Niitei mahtuusi uunihin senkään vertaa ku pikkulusikoota. Mullei oo ku tuhkalapio.
perjantai, 11. helmikuu 2011
Kommentit