1250134843_img-d41d8cd98f00b204e9800998ePakkaa Ullakon aartehista  ostamani spir.denat. pullo olla täynnään korkkikorkiille tilaa. Olipas mukavasti ajateltu, niin ku postitiivisesti. Minen sanonu, notta pullo olis vajaa taikka tyhyjä!

Vaihroon korkkikorkkini vähä piänempähän pullohon, noli sellaases isoos apteekki (kans) pullos, mutta siälä ne varsinki katteli toisiansa. Jos täskin. Ovat rumaaset vaihtanu viinipulloohin kiärrekorkit! Niistei tuu mukavia säilytettäviä, muihin ku mehupulloohin, mutta ku mullei oo marjapuskiakaan, eikä useen oo markkinootakaan, notta tarvittisin maittilapullohon kiärteestä korkkia.

Kiärrekorkkien mukana on multa karonnu sellaanen jokin asianhan kuuluva oma räpeltäminen oikiootten korkkikorkkien kans, jos teköö viintä miäli. Oli mukavaa kattella jokaasesta laatikosta, notta mihkä se sen ny laittookaan, sen avaajan. Enkös mä sanonu, notta sen paikka on täs vasimella olevas looras! Eikä enää tartte palioa hikoolla senkään asian kans, nottei sitä koko avaajaa eres ookkaan följys.

Niin ku kerraasti tyttökultien kokoontumisajos mökillä. Olimma aivan tohoruksis, notta mitä ny teherän ilman avaajaa, mukavia pulloja olis ollu ja komiat etiketitkin, muttei yhtäkään avaajaa. Jokaasen laukkukin kollattihin läpikotaasin ja tökittihin jopa pinsetiilläkin korkkihin. Nauloja ei löyretty ja kaikki puukoot oli liian leviöötä. Sitte Eku otti keittiösakset ja suarastaan raiskas sen korkin pillanpäreiksi sinne viinihin. (Aivan kipiää teki, tiäsin, nottei siitä korkista oo pullohon laitettavaksi orottamahan jotaki mukavaa tekemistä eikä siten jää lapsille palioa kertomista.)

Yritti toki painaa koko korkkia sinne ja lopulta onnistuiki, kaikkine pikkuusine korkinpaloineen korkki sitte uiskenteli hetken aikaa viinis.Toki paree ne korkinpalat viiniklasis ku klasinsirpalehet! Joku nääs eherotti, notta oltaas lyäty isoolla keittiöpuukoolla kaula katki! Niinku jokku teköö miakalla samppanjapulloolle. Olis sollu näky, ku olisimma huitoonu leipäveittellä pullon kaulaa poikki. Siitolis kyllä jääny lapsille kerrottavaa, ainaki niiltä jokka olis jääny henkihin.

Aamulla sitte heti löyty kakspullonavaajaa, heti niiren puhtahien viiniklasien erestä, samasta kaapista.

Samalla katos just kiärrekorkkien ja paffiloorien myätä sekin, kuinka mukavalta näytti, ku korkin paloja uiskenteli hilialleen nestees, joskus niinki palio, notta piti siivilöörä. Kaarettihin juamat teesihirin läpitte klasiihin. Soli nostalgista sekin.

Multa jäi jalakakipsis -aijalta kesken sellaanen muistitaulu, ilimootustaulu, tein sitä kauvan aikaa, siitä tulis komia (?). Muttei oo ku nua korkit enää jäljellä. Eikä mulle kelepaa siihen tyähön kaupasta ostetut valamihit kummilta tuntuvat korkit, tottapa onki jotaki kummia. Niis ei oo viininhajua eikä viininfärijäämää kohtaakaan. Täs ei ny auta muu, ku lähtiä kauppahan, jonka nimes on A ja O ja keskellä L ja K. Vaihtaa vaikka johkin muuhun merkkihin, minen kyllä tiärä, en muista vuattakaan, ku molisin itte ollu kyseeses lasisten laulukirijojen kaupas, mutta täytyy ny oikeen ottaa tyän alle. Tyhyjentäminenki.

Metallisista kiärrekorkiista tuloo ruma ilimootustaulu. Pakkaa nastan piikki vääntyä.