Nihkiästi alakaa tämä uus vuasi. Vanha päättyi poskiontelotulehruksehen ja uus alakaa pissutulehruksella. Pakkohan son suaraan sanua, kaikilla meillä on jonkunlaanen rakko; jossei kehon sisätiloos niin ainakin kantapääs joskus. Tai päinvastoon. Aina vikaa, pääs ku pääs. Ensin pelekäs notta alaselekä katkee ja sitten pelekäs nottei se katkeekkaan.

Mä oon sellaanen, notta useen tunnustan paheeni. Yks paheeni oli (noh, eihän se ny voi pahe olla, ku sitei syärä salaa eikä juara runsahasti) ruattalaasten miljonääriäitien sarjan tiivis kattelu. Ei se mihkään ollu karonnu mutta tv:stä sitä tuli seurattua jok ikinen jakso! Ja ihastuun siihen Ma-ria Monta-zamiin, soli sellaanen luannonlapsi, ihanan naiivi ja sen sellaasta. (Höhpöh, minen sanonu notta plonri!)

Ja arvakkaapa mitä!? Mä sain ruattista Helenalta ja Gegeltä tämmösen joululahajan!!

mariamontazami-wine-812x501.jpg

En ny koko sariaa saanu vaan tuan toiseksi vimpan, ennen tuata pönikkää, viinipullon! Maria Monta-zamin kuvalla varustetun! Voi jestas, oikeen multa pääsi ihastunut huurahrus! Ja viälä ku tyttäreni havaatti notta pullon kaulas roikkui Ma-rian tasselssi, tofsar! (Mun täytyy varmahan käyrä optikolla, minen ensin havaannu koko tofsaria, vahtasin vaan tv-tuttuni naamaa!)

Tassels, tofsar tekee kuulemma sisustuksesta kirkkahamman tv-tuttuni-Marian sanojen mukahan. Outoa kyllä. Pakko myäntää, minen kyllä näje pimees tupsullakaan. Mulla voi olla liian vähän tupsuja. Tämön ny pullonkaulas eka sitä laatua.

Ei musta kyllä varmahan tupsuulijaa tuu vaikka joskus terveheksi tulisinkin. (?)