Pyry:"Mummalla on jokin kumma punertava pötkylä. Kokeilenpas! Kuinkahan se klou(v)nimaalaus nyt menikään?"
Elias:"Mmmman Omppu!"

Pyry:"Kuule Eijjas, katso mitä väritin poskeeni! Hmm, kuule Eijjas, katso tänne päin..."
 

Pyry:"Kuule, anna se pötkylä takaisin. Laitetaan sinullekin!"
Elias:"hiihhhh"

Pyry:"Katso, näin, älä liikuta päätäsi!"
 

Hiljainen hetki...

Pakotettua toimintaa...

Sitoutettu toiminta jatkuu...

Et rrrimpuile!

Pyry:"Olet typeRRä."
Elias:"Omppu, Mmmma, ei."

Takapöyrällä on ihanan hiljaasta, isoveli ampaasi kialloosta huolimati yksin messukäytäville (äiti perässään; Pyry määräs suunnan ja äiti vauhrin.) Mmman pikkuveikka Elias-Eijas jatko ompun syäntiä, viäres olevat rahat takas turvallisuuren tuntua. Ihanan rauhallista.

Mummakin sai punertavan pötkylänsä takaasin. Erittäin käytettynä ja taturaasena.