perjantai, 23. joulukuu 2016
Sitten kerran kun loppuvat loimet nää,
kun käsissä on viimeisen kuteen pää,
minä päätteessä matkani maisen tien,
elon mattoni Luojani eteen vien,
sanon nöyrästi kuiskaten: Jumalain,
minä kutoa osasin tämän vain.
(Elina Eteläperä: matonkutoja)
Kiitos äiti kaikesta mitä olit ja annoit,
kiitos huolenpidostasi ja rakkaudestasi.
Kiitos kun olit äitini.
Ikävä.
Pohojalaanen Tättähäärä; ihiminen, joka hyväs uskos toimiesnaan onnistuu sähläämään omat ja ympäristönsä asiat sillä tavoon, notta seurauksena on lukematoon määrä erilaasia suhteellisen harmittomalla tasolla olevia hässäköötä.
Son aika hankalaa ku ei osaa olla vääräs silloonkaa ku kannattaas olla. Tättähäärä ei aiheuta sekaannusta pahuuttaan, sitä ei pirä tuamita vaan pyrkiä opastamahan vähemmän harmia aiheuttavahan toimintatapahan.
Kommentit