Sitten kerran kun loppuvat loimet nää,
kun käsissä on viimeisen kuteen pää,
minä päätteessä matkani maisen tien,
elon mattoni Luojani eteen vien,
sanon nöyrästi kuiskaten: Jumalain,
minä kutoa osasin tämän vain.

(Elina Eteläperä: matonkutoja)

Kiitos äiti kaikesta mitä olit ja annoit,
kiitos huolenpidostasi ja rakkaudestasi.
Kiitos kun olit äitini.
Ikävä.