Empä ollu nähny ampiaaspesää sisältä, ny näjin tv:stä. Sehän oli kennoja täynnään ja sitten päälle vaan oli aherrettu sellaasia harmaita kerrostumia...jotain, notta oli tullu pyäriä pallo. Ei mitään tyhmää hommaa ei. Toki ku kattoon ampiaasia työssään mua alkas melekeen kutittamahan, niin palio niitä siinä pallontekemises kuhisi.
Kattelin Tau-no Pa-lon ja An-sa Iko-sen mustavalakoosta elokuvaa jonkin aikaa ja sitten hoksasin, notten tiänny juanesta yhtään mitään, kun olin vaan vahrannu niitä elokuvan kulissia; klettuja, huanekaluja, astioota, lamppuja...aaah. Onneksi kirppari on jo kiinni.
Joku firma on taas siirtäny tuatantonsa jonnekin Aasiahan. Mitäs, jos mäki siirtääsin siivoukseni vaikka Timputkuhun. Eihän se siivous ny firma oo, mutta tuatannosta sekin menöö. Tyästä menöö, varsinki kotona. Nonniin, päätin, notta siivous on ny siirretty Timputkuhun, joten jääkin kokonaanen ilta vapahaksi. Jess! Annoon ittelleni kenkää.
Puolustus-voimat lakkauttaa varus-kuntiansa. Voiskohan tehrä kauppaa Kau-ha-van ilimasotakoulun aluehesta ja niistä rakennuksista? Pykääs pystyhyn jonkinlaasen yhyryskunnan, vähä niinku ne ampiaasekkin. No, minen jaksa. Muistan, ku maanpualustuskoulutukses yävyyn siälä ja kummisaappahis piti marssia. Toki ne saappahat oli jaloos ja maantiän mittaaminen tapahtu tiätä pitkin ei kummisaappahis.
Mullakin oli maastohousut sirottuna rinnuksen päältä kiinni. OLo oli ku Pikkumatilla. Me oikeen juaksimma aamulenkinkin kummisaappahat jaloos. Enää ei juastaasi, vaikkei olisi ku jalaat. Ei jaksa. Siälä oli upsseerikerhon tapaanenkin, johona sitten saimma viättää iltajuhulaa. Kukaan ei muistanu? sanua meille, notta siälä tarjottavat oli tuplia. Niitä ku muutaman otti, niin se olikin sitten jo viaras ihiminen, jotei kiinnostanu oliko ne tuplia vaiko triploja, pääasia notta oli. Sen takia meirät sitten laitettihinkin heti aamulla juaksulenkille. Nyt ei pumppu kestääsi enää sellaasta daken efter -toimintaa.
Mä opin ampumahankin siälä. Iskostin päähäni, nottei sarijatulella paukutella tauluhun, nottei tartte akoolle nauraa...se toteutu kyllä, sariatuleeton touhu. Muttei tauluhun osunu yhtään kutia. Säästin taulun seuraavalle. Niin son nähtävä. Hiata vaan pöllys taulun ympärillä, ku mä prätkötin menemähän. Oli kovat piipus, ei tarvinnu huutaa, notta laukaus laukaus laukaus. Oli hankala ampua makuulta rynkyllä, ku piti toisen silimän päällä pitää kättä, notta sai silimäluamen pysymähän kiinni. Kokeelkaa itte!
Mutta vaarallinen molisin ollu viholliselle. Minen tajua, ku joku kapiaanen sano silloon mulle, notta voisin olla vaarallinen rynkyn kans jopa omillekkin.
keskiviikko, 8. helmikuu 2012
Kommentit