Kyllä sitä voi ihiminen olla melekoosen sakias olotilas välillä. Jopa mäkin.

Vallaton mummeli jätti mulle kommenttilootahan salaasen viästin täs mennä viikolla, ja mähän sitten mielenkiinnolla ettimähän, notta mitähän soli kiriootellu johkin plokihin; mun tai sen omahan tai toisten plokiihin. Tutkin ja kyttäsin ja minen löytäny mitään! Lopuulta laitoon viästin nöyränä, notten mä löyrä mitään. 

Minen hoksannu yksinkertaasesti avata sähköpostiani. Höh. Siälähän se oli…uutinen…hiano uutinen. Vallaton mummeli oli saanu käsihinsä tällääsen hattutukin elikkä puupään. Hetihän soli tiänny kenelle sitä tulis tarjota; puupää puupäälle! Minen tiänny, miten päin molisin ollu, ku puupäilleni on tulos etelän serkkupoika kylälle, ja jää viälä meille asumahanki!


 

Nämä on aivan täpinöös ja orotuksis....(vaikkeivat oo vielä ittekään paikolleensa päässehet
muuton jäläkihin, osa savikukoosta o päässy klasille, vanhoja pankkeja ei näjy ku 1 kappales, Fyrrykyröön fyrryjä hämärästi heti vasimella 3v erilaasta, alakuperäänen ja 2 feikkiä )

 
 

Nonniin, nyt Vallattomalla on vain muisto päästä; lähetyskuitti. Puupää on parasta aikaa matkalla tänne linja-auton kyyris!

Vallaton Mummeli oli vähän järkyttäny matkahuallon flikkaa kysymällä roikottaen samalla raskasta muavipussia, notta kuinka pää tavatahan pakata lähetyskuntohon? 

Flikka oli seissy hiliaasena ja sitten uskaltanu kysyä: "Anteeksi?" Vallaton mummeli:”No lähettäisin vaan yhden pään Pohjanmaalle!”  

Pakkohan Vallattoman oli heti uuren hiliaasuuren jäläkihin näyttää muavipussis ollutta puupäätä. Oli pakko saara flikan naamalta järkyttyny ja orottava ilime pois ja ku tytön viereski seisonu matkahuallonpoika oli ollu jo poistumas varovaasesti takavasimelle. Varmaan oli ollu menoksis hälyyttämähän virkavaltaa paikalle. 


Poika oli sitten hymyyllen helepottunehena antanu Vallattomalle paffiaatikon ja sanonu, jossei kansi mee kokonaan kii, niin sen voi kyllä jättää koholleenkin. No, päähän oli kaharesta osasta, notta Vallaton halakaasi sitten puupäänsä (sen pussis olevan…) ja niin se mahtu matka-arkkuhun. 

Nysse matkaa pohojammaalle parastaikaa, mun tyä linjuris! Puupää! Kyllä puupää puupään tuntoo!