Sain kerraasti lahajaksi tyähuanehen klasille huavutettuja kaktuksia, joiten saa kuulemma kualemahan. Ruukkujen kualemisesta ei silloon ollu varmahan mitään puhesta? Minä mennä klenhootan pellavineni reipasta tasatahtia ja tämä yks kukka jäi useen helemahan kiinni matalalta akkunalta ja putos. Viimmesen kerran ku jäi kiinni ja putos, niin rikkihiän ruukku meni.

Mulloli kotona pikaliimaa, joitaki kvikkiä. Menin se mukanani töihin ja alootin tyäpäivän päätteheksi liimaamaahan kahta (lue: kahta) palaa kiinni. Hyvä ku sain hampahillani pikaliimatuupin korkin auki ja aloon liimaalla. Eikä ollu ku nähärä, ku mun kletulleni meni pikaliimaa pitkin veroon ja siinä samas oli etusormi ja peukku kii toisisnaan oikiasta kärestä.

Koskaan en  oo hionnu niin palio, en eres saunaskaan, ku siinä hikosin. Kauhia hätä oli saara sormet irti toisistaan, ku tiäsin, notta itte mun on päriättävä, jossen halua joutua nauruksi seuraavan aamun kaffipöytähän. Siappasin jo saksetkin toisehen kätehen ja päätin uhosnani, notta saksin vaikka toisen sormenpään laattialle, jossei ny pian irtua. (Ei tullu asetooni miälehenkään, olishan sitä ny ollu pukuhuanehes kynsilakanpoistoainehen muaros.)

Sain sormet irti toisistansa (kipiät viäläki) ja samas ruukku putos laattialle. Tuata ei ny enää kukaan liimaa. Son aivan pirstiöömis takaakin. Hames menöö viälä vauhris päälläni ja liimatuupi jouti roskihin. Pöyränkannesta minen sano halaastua sanaa. Aina siinä ny sen verran paperia lojuu peittäen.

Justihin niin. Tämän iankaikkisen vanhan lehtileikkehen toi mulle yks miesasiakas. Franz-Josefin karvasvesi:"Antaa erinomaisen hyvän ruuansulatuksen, selkeän pään ja rauhallisen unen."  Mun yöunistani miesasiakas ei tiärä mitään. Hyvä ruuansulatus, ei se siitäkään mitään tiärä, mutta se näkyy musta päällepäin; sapuskansulatuksen hyvyys tai huanous. Selekiä pää...sehän taas niinku kuuluu ja näkyy päällekkinpän. Voirahanko ny niinku sitten sanua, notta asiakas on aina oikias?