Muistelin täs omien lapsien lapsuusaikoja. Muistan, kun mun ja Mariannen piti päästä hyppöölle paikallisehen ravintolahan ja sain luvan lapsen isältä lähtiä, jos saan tyttären nukkumahan. Se oli aina yhtä takkua sen nukkumahan saaminen, notta kattoon paremmaksi olla vähän eres avuksi ennen hippailtaa. Mutta mitä kukkua, tytär kait vaistosi, notta äiti meinaa livetä het, jos hän nukahtaa.

Sitten Marianne päätti kokeilla sen nukuttamista. Meni tunti, meni pualitoista...sitten Marianne tuli makuukammarista poikes flikka följys ja sano, nottei se nukahra! Kysyyn, mitä sä sille kerroot, kuulin sun puhuvan?

Oli kertonu kuinka nukkumatti orottaa kaapin takana, että Annamaria nukahtaa. Ami oli kuiskannu, notta ei se mahru kaapin taa. Marianne oli sitten kertonut, että nukkumatti orottaa sängyn alla...

Ei ihimekään, kun ei flikka nukkunu! Rupia ny itte nukkumahan, jos joku on sängyn alla!!