Siinon Elias, isoonveikka-Pyryn kiusattavana. On se ny ainakin toristettu, notta kyllä ne siteet paikoollansa pysyy. Ottaskin.

Luamusähkyäkin on olemas. Minen kehtaa keltään kysellä, notta onko muut sähköt niinku lannootettuja ja käytetty jotain tolopan vahvistajaa ja jualaheinän poistajaa.

Mua on vähä vaivannu, ku Arafatti nostettihin ylähän. Ei se ylähännosto silleen mua vaivaa vaan se, notta se kuulemma taas hauratahan juhulallisin menoin. Voi jestas, eikö ny yks kerta riittäny. Toki kyllähän teatteriskin useen taputetahan porukka takaasin kumartelemahan ja porukka tuloo.

Niin siitä aikaasesta madosta. Voi että. Yks aamu oli roskapöntöös lapio, sellaanen puuvartinen, johona oli varreskin kahava, kakskahavallinen lapio (heleppo nojailtava) ja sitten oli valurautapata! En joutanu niitä isoosti käpäälemähän, ku piti mennä töihinki. Päätin, notta kotia tulles nostan ne siältä poikes ja pata saa sisuksihinsa kukkia ens kesänä ja lapio sopiis mun vanhan oven viärehen (sisätiloohin). Unohrin. Tuli uus aamu ja noli aina vain roskapöntöös ja mulla kiirus. Pönttyä ei oo tyhyjätty 1,5 vuatehen. Elikkä nou hätä. Ottaasin ne sitten illalla kotia tulles.

Pöntöö olikin tyhyjätty! Voi hyväänen aika. Pitikö tyhjööksen tapahtua ny justihin. Sellaanen tunne tuli, notta ei ollu lintu aikaanen ei. Mato karkas. 

Kio-ton ilimastosopimuskin vissihin päättyy piakkoin ja joutuvat tekemähän uuren sopimuksen. Tämä kakkossopimus on kuulemma lähinnä vain sellaanen sympoolinen sopimus. Kaikkia taas. Mäkin teen uuren  tyäsopimuksen ja totean tyänantajalleni, notta täähän on vaan sellaanen sympoolinen sopimus. Ja palakka juaksis. Minä en.