Tää on taas niin näitä aamuja, kunnei oo mitään sanottavaa. Aamupesuja täs pakoolen. Kaharen aikana yällä olisin voinukki mennä ja jopa töihinki asti lähtiä mutta sitten se uni on kuitenki johonakin välis tullu. Mihinä lienöö luuhannu siihen asti. Ny sitten väsyttää niin maan perusteellisesti. Illalla olis pakko johonakin välin pualata nyplöönypylööhinki pellavaa, kehtaa enää huamenna olla poikes.

Melekeen on hyvä asia, ku näkyy kuka soittaa. En tarkoota pelimannia vaan puhelinnumerua. Myin vuanna viis lastenvaunut leherellä. Tuaki ny taas näyttää sellaaselta lausehelta, notta vaunut olis ollu leheren päällä. Niin laitoon lehti-ilimootuksen vaunuusta, notta myynnis olis yhyrellä kakaralla ollehet.

Sunnuntaki-ilta sitten puhelin soi ja tuttu miähen ääni kysyi:"Iltaa Riiminkisestä.Vieläkö vaunut on myymättä?"
Naurahdin ja sanoon:"Notta on joo ja mua et alakaa verättämähän. Vai muka Riiminkinen."
Mies:"?. Soitan ihan niistä emmaljungan lastenvaunuista."
Mä:"No just joo."
Mies:"Niin, oliko niissä ne pienemmät paksut pyörät vaiko isommat?"
Mä nauraen:"Ai meinaat, notta iliman pyäriä myisin. Laitan mukahan vaikka apupyäräkki."
Mies:"Niin, eihän niitä nyt...oliko siinä sadesuojakin?"
Mä:"On..älä ny kuule..pyyrä Ma-ri-a puhelimehen, mullolis asiaa."
Mies:"Anteeksi?"
Mä:"Mähän sanoot nottet alakaa mua verättämähän, minen mee enää yhtehenkään halapahan sun kanssas!"
Mies:"...Näkemiin"

Siinä sitä sitten olin sen puhtahan kaulani kans...puhelinluuri käres ja vaunukkin putsattuna viäres. Ei syntyny kauppaa ei. Ikään en oo niin palio hävenny. Siippa kysy, notta kuka oikeen soitti? Pakkohan mun oli vältellen sanua, notta Pek-ka soitti, mutta en tiärä mitä asiaa olis ollu, ku niillä soi ovikello, kyllähän soittaa uurestansa.

Meni ne vaunut lopuuksi kaupaksi, muttei kukaan Riiminkinen enää liioon niitä kyselly.