Mitäkö uutishuanehelle kuuluu? No, ei niin yhtikäs mitään. Vattatautia on kuulunu. Nuakin valokuvat on jo vanhoja. Tein virkaten sellaasta patenttineuloksen näkööstä.
Kyllä me ollahanki nykyään aika tasaasia luanteheltamme. Ei meistä monikaan lähre aamusta heti, aamupalan jäläkihin, sotimahan kylille tai toriille, pyytäen istuvaa tai vaikka seisovaakin pressaa eroamahan. Palio pitää ukrainaskin maan johros olla vikaa, ku ei mikään oo kansalaasilla hyvin. Siälä olis hyville organisoijille töitä. Jotenkin tavallisesta tallaajasta ja sivustakyttääjästäkin tuntuu siltä, ettei siälä saara mitään hyvää aikahan ny. Miten voikaan olla tuallaasta viälä olemas? Mones muuskin maas. Sei maharu mun kupolihini.
Pohojalaanen kateus (ja komeuskin) olis ny kova sana viäntivaltiksi sotaasihin maihin. Jokaanen maa alkaas karehtimahan meirän rauhaasia olotiloja ja asiooren hoitumista. Ja eres mahrollisuutta hoitaa asiootansa. Ei kait missään voi olla kaikki tyytyvääsiä olemassa olevihin asioohin muttei meirän ainakaan tarvitte peljätä pyssymiähiä klasin alla. Ja sana on vapaa. Liianki vapaa, heh, ku aina saarahan luvan kans montia päättäjien sanoja ja lauseeta. (Me orotamma, notta ne olis jotain yli-ihimisiä.)
Ja ainahan se osaaminen on myyntitiskin toisella pualella; ostajan pualella. Ja aina se osaaminen on meis ittes, jokkei olla vallankahavas kiinni. Kas ku mei itte ymmärrä ruveta ryhtymähän ehrokkaiksi eruskuntahan. Ei me ruveta, ku on niin heleppua huurella silimäklasien takaa ja olla oikias.
Kommentit