Meirän mii-nan-tor-junta laivan valamistus on myähästyny parisen vuatta. Minen ollu hoksannukkaan, nottaa sellaasia olisimma Saapasmaasta tilannu. 250 milioonaa eurua? Mitenkä palio meillä oliskaan rahaa käytös kaikkehen lähipalavelujen tuattamisehen, jossei jokaasta miälitekua ostettaasi. Eikö ny kukaan voi sanua sotaisen mailman johtohahmoolle, nottei enää sorita, notta jokaanen silvuplee, menkää oikioohin töihin. Ei trenkääsi lähtiä aamupalan jäläkihin toriille polttamahan viarahan maan lippuja taikka leikkimähän kaupungilla sotaa, minkä varjolla saa ampua kaikkia liikkuvaa. Ennen vanhaan poliisia ja rosvua leikittäis sai huutaa pum pum. Tuan saman vois opettaa monen maan johoroolle ja asukkahille.

Männyt on purotellu isoosti neulasiaan! Niistä on oikeen muarostunu petollinen matto! Töihin lähties oli tuas maantiälläkin kunnantaloon kohoras pyärätiä kokonaan peitos niistä. Mähän siihen flitaasin mummagt:lläni melekoosta vauhtia, onneksi oon näin ketterä, muutoon olisin ollu kunnantaloon alingos, parkkipaikalla hampahiani laskemas.

Tv:s sanottihin, notta voileipäpöyrän kans olis hyvä juara snapsia. Mialuusti mä tekisin juamiseni tuttujen ja ystävien kans.

Karhut on menos pian laihruttaville talaviunille. Siitä tulikin miälehen vanhusten hoivaosastolla kuulemani juttu:

76 vuatta sitten oli yhyres kansakoulus opettaja Karhun Mikki, jokei tykänny poikien metelöönniistä. Soli alakanu uhkaalemahan yhtä Toivo-poikaa, joka oli loppuviimeksi päättäny juasta opettajaa pakohon. Sen aijan opettaja oli uskaltanu lähtiä poijan perähän, kans juasten. Toivo oli painellu joenrantahan puskahan piilohon.

Mutta Karhun Mikkipäs oli havaannu sen ja oli juassu puskaa kohoren ja Toivo oli taas saanu mahanaluksensa jalakoja täytehen. Loppuviimeksi ope oli kuitenkin saanu Toivon kiinni ja kysyny kiuskuspäissään, jotta miksi ihimees sä lähärit uurestansa juaksemahan pakohon?? Toivo vastas, jotta pakkohon soli lähtiä pakohon, kun karhu lähesty uhkaavasti!