Työkaverini pikkusisko kuoli 53 vuotiaana, joten keskusteluissa on ollut nyt työmaalla paljon kuolema ja siihen liittyvät asiat.
Naurukin on kuitenkin löydetty surun keskelle. Muistelimme erilaisia hautajais"töppäyksiämme".

Päivi kertoi, että hän oli sanonut suruvalittelukättelyssään vainajan veljelle, että onnea.
Minä sanoin kerran vainajan tyttärelle, hänen toivottaessaan tervetulleeksi muistotilaisuuteen, että kiitos samoin.

Minkälaisia muistoja teillä on?