Mulla on salaanen huane. Niin salaanen, notten torellakaan tierä, mitä kaikkea se pitääkään sisällään! Siälä ei haise pahalta, nottei sinne kyllä kukaan oo silleen jääny lojumahankaan tai luamahan nahkaansa.

Lauran huane oli sen murkkuaikana melekoonen; cd-levyt ritisi kivasti jalakojen alla, ku sinne meni ja jos katteli sängystään, notta mikkä näistä on petikletut ja irtoaisko ne viälä pyykkihinki, niin varpahat osuu sängyn alla olevihin vihertävihin ruakalautasihin. Meleko täysinääsihin. Kivasti aina turskahti vihertävä lihasoppa varpahieni välistä.

Motkotin sille aina siisteyrestään tai no suarahan sanottuna meillä oli asiasta aina melekoonen pakkanaali meneellään. Ja ny itte elän samalla lailla. Toki niitä ruakia ei riitä hyllyjen alle lojumahan, mä syän aina melekeen kaikki. Laurasta on tullu tosi siisti ja mä taas oon alakanu jollaki lailla taantumahan murkkuikää kohti.

(Toki ny vasta oon oppinu, notta turhaan mä sille huusin ja pirin mekkalaa; mun olis pitäny silloon tiätää, notta sei ollu sille vika vaan yks luanteenpiirre käsitellä asioota (MBTI -analyysi). Minoon itte aivan samanlaanen.)

Niin...tästä salaasesta huanehesta; oon ny istunu täälä ja tiiraallu yhtä kangastaki, oisko se pellavaa vaiko hamppupellavaa, haistellu lankoja, notta oisko koirankarvalankaa vaiko pelekkää lammasta, oisko pellavalanka kuiva- vaiko märkäkehrättyä, onko yhyret vyyhrit hamppua vai juuttia vaiko pellavaa. Ylähyllyylle ja siälä olevihin koppihin en pääsekkään iliman suurta kaahimista.

Mä luavutan. En enää ihimettelisi vaikka itte Fauni tulis vastahan täälä Narniassani. Pitääsköhän sinetöörä tän huanehen ovi?