Jerikonruusu yllätti myöntämällä tunnustuksen mulle. Tämei ny vaari mitään julkisia tunnustuksia tai salaisuuksien jakamista plokituttujen kans. Luulen, notta riittä, jos on kokenu jotakin rentouttavaa oloa jonkun plokilla.

Mä kans haluan, notta jokaanen ottaa tämän följyhynsä, joka haluaa ja jakaa eteheppäin. Mullon tuas oikias sivus pitkä liuta jo sopiviksi katottuja nimiä, jokka voi jatkaa tätä.

Täs lukoo jotain, notta ploki, johona moon viättäny monta rentouttavaa hetkiä.

Sitten se Jerikonruusu kiriootti musta:
Vilukissi on Tättähäärien Äiti. Varmat aamunaurut saa hänen blogistaan. Ihan vaan omia touhujaan raportoi. Jälkeä syntyy.
Erityisesti nyt vilukissi on mielessä. Elämme muuttotouhujen keskellä kumpikin, ja tuskaa tuntuu tuottavan lähes eniten aikuisten lasten kamppeiden kanssa. Lapsilla ei taida olla mitään huolta. Kyllä se äiti niille paikan keksii uudessa kodissakin.


Jerikonruusu oli tehny mukavasti, se perusteli jakamistaan. Josko mäkin vähän plakioosin ja kokeelisin perustella eres muutamaa saajaa. Vaikka tootta kaikki ansaannu plakaatin, en mä turhaan käy yhyrenkään plokis!

Arjaanneli:  Siitei tiärä yhtään, koska se ilimestyy kirioottamahan uutta postaustaan mutta uskollisesti käyn aina kattomas, joko solis laittanu jutun uunihin. Jossei se oo kirioottanu mitään, niin son vähän samanlaanern tunne ku olis jääkaappi tyhyjä ja kaupat kiinni tai pakastimes ei olisi möövenpikin suklaajäätelyä, ku se iili isköö päälle.

Isopeikko
: Se isköö tarinaa vaikka mistä asiasta. Sillon sanavaroja ja varasanoja vaikka muillekkin jakaa!

-T tai Teekoo, niinku mä sanon: Mun sialu ja silimät käy lepäämäs sen tyänä!

Tiärättäkö mitä...molisin ny voinu kirioottaa teistä jokaasesta tommosen pikkujutun! Tootta kaikki tyynni mulle tositosi tärkiöötä plokikamuja, aikuusten oikeesti tootta!! Joskus pitääs se oikeen teheräkkin, kertoa ja tunnustaa, mitä saa mistäkin plokista.

Mutta mun on pakko mennä tekemähän jotakin nuaren muuttolaukkujen kans. Nei oo niinku muuttolinnut, jokka liikkuu omia aikojaan vaan nämä vaatii kuskausta, non silleen aina pikkusiävis.

Ja nyt mun oikian kären peukkukin on halaki. Kiitos Ellin tonnikalapurkin kannen; soli syäny tonnikalaa ja mun muuttovaihteen takia mulloli siivousvimma päällään ja siappasin purkinkannen roskiihin. Noh, eihän se näillä nakkisormiilla tullu kunnolla hyppysihin vaan otin voiman lisäksi...kansi uppos ku kuuma veitti voihin mun peukkuhun.

Siitä halakes sormen alapuali. Son ny liimattu, paikattu ja silleen. Enkä pyärtynykkään oikiasti, vähän vaan jouruun istumahan taiten ja pitämähän jopa suutanikin kiinni. Muutoon olis oksennus tullu. Sotti kipiää. Ei se suun kiinnipito vaan se äylämä. Meinasin panna kuvan, mutta ootta te ny pakattuja sormia enneki nähänehet.

Notta kiitos Jerikonruusulle ja kiitos sanoostaskin. Ne osootti, niinku ennenki, notta vakka kantensa valittoo ja sanat osuu kohoralleen, pualin ja toisin! Ottakaa ny följyhyn plakaatti ja olokaa vähä rinta rottingilla. Moon kehunu teitä!