Sain komian joulukukan! Soli pussiskin piilos jonkun aikaa, siirtelin vaan paikkaansa, ku imuroottin. Kerran.
Mullon useen oma joulu aaton vastaasena yänä, silloon istun kaikes rauhas ja tutkaalen mahrollisia lahajojani. En ny tarkoota, notta laulunääntä tai piirustamisen lahajaa vaan joululahajoja, joita mahrollisesti oon onnistunu saamahan. (Kamerani taas vähä juksaa färiis, luannos färi on komia!)

Avasin lahajan…ja jestas sentään, miten aidon näköönen kukka siältä tuli! Laitoon sen pöyrälle ja ihaalin sitä, koskettelin lehtiänsä, notta mitä kumman materiaalia tämä voi olla, ku on niin mahrottoman airon näköönen, nukkapintaanen ja näyttävä. 


Tekstasin heti lahajoottajalle, notta jestas sentään, sain tästä ikuusen joulukukan, täähän on kattomehitähti (Sempervivum tectorum), yks mun lemppari kukkapenkkikukka! Kerroon viälä tekstaris, notta tuun suajaamahan tämän vuaresta toisehen valoosiksi aijooksi piilohon, nottei färit haalistu. Ja otan vaan jouluksi esille.

Joulun jäläkihin maanantakina näin livenä lahajanantajan ja intaannuumma viäläki toimittelemahan kukasta.



Mä:”Ajattele, ku mä tulin kotia joulunviatosta, niin kattoon kuinka mehitähären kukan kukkavarsi oli muka kasvanu pituutta!”
Elli:”No, kyllähän se kasvaa. Voi tulla useetakin kukkavarsia, terälehtien väliistä!”
Mä:”???.”
Elli:”No, myyjä sano, jottei välttämättä tee vaan yhtä kukkavartta.”
Mä:”???. Jaa, niinkö, hhahahahahahahah”
Elli:”????”
Elli:”Mä pelekäsin, notta viet sen parvekkehelle orottamahan joulua, solis jäätyny.” 
Mä:”Niin, teräleheret olis voinu murentua, jossei oo tehty pakkaasen kestävästä ainehista.”
Elli:”????:”

Täs vaihees Elli katteli mua välillä pitkähänsä ja miätteliähänä. Vaivihkaa jouruun kattelemahan jo itteki rinnuspiäliäni, notteihan niille vaan oo pärissy heti aamukaffipöyräs jotaki, kun se nuan pitkähänsä vahtaa.

Elli:”Mistä sä tierät, notta sen vois suajata valoosiksi aijooksi, nottei färit lähäre ja ottaa esille taas ens jouluna?”
Mä:”No, ku laitan vaikka lakanahan ja viän kellarihin pimeehin. Ei se ny tarvitte suurempaa älyä.”
Elli:”Mutta jos se kuivaa, tarvittis vaikka vettä?”
Mä:”Vettä? Tekokukka?!?”
Elli:”?? Tekokukka??”
Mä:”Niin! Ei kai sitä ny trenkää kastella, hahahahahh”

Elli:”Tekokukka!!? Itte sanoot, notta oli kukkavarsiki kasvanu sun poisollessas!”
Mä:”No, soli sellaanen optinen harha…tuata…mitä sä ny…meinaakko sä… nottei sookkaan tekokukka?!?”
Elli:”No Ei Oo Tekokukka!”
? ? ? ?
Mä:”…jessus sentään…moon puristellu sen lehtiäki ja räplänny kukkavarttaki, ku soli aamulla kääntyny eri suuntahan…voi hyväänen aika…minen oo kuunaan nähäny tuallaasta kukkaa!!”
Elli:”No, justiinhan sä sanoot, kuinka meinaat suajata sen valoltaki…mä jo luulin, notta tunnet kukan hyvinki.”
Mä:”Voi taivahan talikynttilät … aito kukka…ja mä luulin, notta näjen harhoja kukkavarren pituures. Aito kukka! No eioo ihimekään, ku on niin komia!”

ahahahahhahhhhh, tänä aamuna oli kukkavarsi kääntyny vielä kaiken kukkaraksi taas eri suuntahanki, ajatelkaa ny, jos molisin kulukenu kylillä puhumas, kuinka mun tekokukkani kukkavarsi kasvaa pituutta ja vaihteloo kasvusuuntaa…hahahahahhahaah!