n käsityämessut messuttuna ja heti ny tiistakina alko tuntumahan elon voittavan. Maanantakipäviä oli kait jäänyt tältä viikolla kalenterista kokonaan poikes?

Jossei ny puhuta rahasta ja , niin messujen antina pirän sitäkin, ku näköö runsahasti plokikavereita ja aivan taatusti monta plokkaaja käveli ohittekin! Yks hämmentävä valopilikku oli se, ku tapas oman vilukissiplokin lukijoota! Viäläpä sellaasia, jokkei koskaan kommentoi, lukoovat vain! Kiitos teille mukavista praataamishetkistä!

Susinoita kävi kans! Tapasimma livenä ekaa kertaa ja arvakkaapa kuinka miältä lämmitti, ku sain Susinoidan oman lampaan villaa ja vieläpä kasvifäriillä färjättynä! Kamerani ei tee ny oikeutusta kauniille färiille! Susinoita sano, notta nämä langat oli mun synttärilahjaja...mei kyllä puhuttu notta menneenkö vaiko tulevanko synttärin? Tuleva ku on lähempänä ku menny. Tapasin muuten Kaisankin ekaa kertaa livenä! Oltihin viereesis myyntikojuus, molemmat myyntihommis! Ammatti-ihimisiä!

Pyrypoikakin kävääsi messuulla. Heti lauvantakiaamusta juaksimma pitkin Areenan käytäviä kilipaa ja mummalta meinas happi loppua. Lopulta sain poijan omahan kojuhuni suklaata lupaamalla, pelekäsin, jossen ny saa poikaa pois juaksemasta, niin mummaa viärähän piipaaautolla ja saan messuulle oman näytösnumeroni. Kuinka alle 3-vuatias voi mennäkään niin lujaa, sillä täyty olla mahanalus jalakoja täynnään ja mummalla vaan kaks jalakaa, joista toisen nilikka kipiäki.

Poika pysähty korupöyrälle ja siappas käärmehen ja sano, notta otan tämän! Muutoon olis moinen elukka laitettu takaasin pöyrälle orottamahan uutta ostajaa mutta ku poika kerkes jo niin voittoosasti heilutella käärmestä päänsä päällä, notten keherannu laittaa sitä tiskille takaasinkaan. Tämei oo eres mikään lelu, son koru. Yääääk.

Käärmes unohtu poijalta myyntipöytäni alle ja arvaakkaapa, ku otin myähemmin termoksesta virkistävää kaffia juaksulenkkieni päälle ja käärmes tuijotti pullon viärestä....mummalta oli onneksi viälä niin pahoon henki hankuusis, nottei tullu huutua kitarisojen takaa.

  Ku pirin Pyryä piilos myyntikojusnani orottamas sen omaa äitiä, niin poikapa pongas rahat! Se otti rahaa kätehen ja just ja just silimät yletty myyntipöytäni takaa, ku se ojensi käsivarttaan kolikko sormien välis ja sano asiakkahilleni, notta "Ota täti täshtä lahaa!" Oli rikkahia asiakkahia, niille ei kelevannu poijan rahat. Setelit (oli niitäki) oli onneksi sen silimien näkymättömis.

Niin ja palio terfyysiä sillekin lukijalleni, joka jäi orottamahan vessahan .... Menin vessankoppihin sulukien oven peräsnäni kiinni, ku oven toiselta pualen kuului puhetta, Joku sano, notta "jään tänne odottamaan ja katsomaan jäätkö lukkojen taakse!" Luulin, että kyseinen puhuja jutteli jollekin ystävättärelleen mutta tavoolleni uskollisena otin osaa keskusteluhun oven takaa toreten notta just mulle vois sellaastakin sattua! Oven takaa kuului, että juuri sua tarkoitinkin! Hämmentävää...oven takana puhui kauniin tikutun huivin (jota hän itse kutsui pöytäliinaksi) omaava plokilukijani, joka olis halunnu livenä kokia ja nährä, miten vilukissi olis hallinnu lukkojen taa jäämisen (ja ittensä).

Onneksi sain tuattaa kauniin huivin omistajalle pettymyksen. Ei tarvinnu vilukissin kokia ahtahanpaikan kammua ja kokeella, oisko posketkin (naaman) mahtunu oven alta.