Erellises postaukses toimittelin karkauspäivästä ja rossasin kuinka mä tierän, mistä se karkauspäiväsana tuloo.
Karkausvuasihan tasaa ajanlaskua. Hassua, miten sei muutoon pysy aisoos tai oikias räkningis. Havaattiskokaan kukaan vaikkei koko karkausvuatta olisikaan? No, ne ny ainakin, jokka vanhenoo vaan joka neliäs vuasi, sitten nei vanhenisi ollenkaan. Saattaasivat vaan hämmästyä peilihin kattoesnaan, kuinka tua naamarustinki on nuan alakanu kulumahan…
Miten se maapallo voikaan silleen tasaasta vauhtia kiertää aurinkoa, notta on pakko lisätä se 1 päivä joka neliäs vuasi? Eikö se voisi vaikka vähä aina lopus ottaa loppukiriä, jottei menisi 365 päivää ja 6 tuntia. Toki vuorenaijat alkaas pikkuhiliaa siirtyä paikooltaan poikes, yks kaks juhannuksena tyhjennettääs katoolta lumikasoja ja tammikuus soviteltaas pikiniä päälle vaikkei parparoksella oltaasikkaan.
Niin se karkauspäivä nimi tuloo entisaijan alamanakasta elikkä riimusauvasta. Helemikuun 23. päivän jäläkihin lisättihin karkausvuanna 1 päivä. Se tehtihin laskemalla sama riimu kahareesti elikkä kahtehen kertahan. Jos esimerkiksi oltihin keskiviikkoa tarkoottavas riimus pari päivää, niin sitten hypättihin perjantaihin eli päästettihin torstai karkuhun.
Suurlakostakin on jo 56 vuatta. Ja ekan tuttini saamisesta. Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen hallitti silloon kolomatta päivää, mä ekaa.
lauantai, 3. maaliskuu 2012
Kommentit