Vieresnäni töihin lähties eileen roskapussiani näjin sivusilimällä jotakin. (Mulla on siis usiee silimä, sellaanen sivusilimäkin.) Vaivihkaa kumarruun lähemmäksi maanpintaa, notta mikä kumma tualta yhyrestä pussista pilikistää. Noli aina vain niitä samoja roskapussia, jokkon ny lojunu maas jo pian kolomatta viikkua. Kukaan talonväki niitei nosta roskiksihin, vaikka niis olis ny tilaaki. En mäkään oo nostellu. Mullon uuret nahkahanskat. Niitä ny likaamahan.

Niin siältä yhyrestä pussista pilikisti klasia! Minen oo klasin perähän, mutta tämäpäs oliki klasipurkki. Riihimäen klasipurkki, sellaanen usiee litraanen! Hanskoosta viis...siappasin purkin ja kiikutin pyärävarastolle piilohon. Minen sitä enää keriinny sisälle asti kuskata. Laitoon purkin vanhan fillarin taa piilohon, se näytti sellaaselta pyärältä, jollei ajella tyämatkoja. Eikä huvikseenkaan.

Iltayästä muistin, notta pyärävarastos olis mun klasipurkkini. Eihän siinä uni voinu tulla. Pakko oli vetää yäpuvun päälle päällystakki ja lähtiä saalihin perähän. Siälä se purkki orotti noutajaansa ja nyt son tiskialtahas likuamas!

Vähä mä pelekäsin, kun mulla oli musta bätmännitakkini päälläni ja tukka pystys, notta jos ny joku kotiutuu siihen aikahan, syränyällä, niin se saa syrärin mun takiani.

Paikallisleheres lukis, nottei riitä merikotkan liitely Kurmujojella vaan ny pongattihin oikeen isoo lepakkokin.