Mennä lauvantaina olin Pyrypoijan kaitsijana. Ja koko ajan sateli. Kun sade välillä taukos, niin kysyyn, nytkö mennähän pihalle? Vastaus oli hämmästyttävää kyllä useen, ei mennä, mumma leikkii shishällä. Ässäkiriaan on löytyny! Jännästi viälä se suhahtaa.

Sitten muistin, notta mähän se oon se aikuunen täs jutus ja otin poijan sylyhyni ja sanoon, notta nyt on mun vuaroni määrätä ja me mennähän pihalle! Ja ku pääsimmä vihiroon viimmeen pihalle, niin siälähän sato hiljakseen. Poika seiso portahilla ja kysy, notta mennäänkö? Sanoon, notta mennähän me, niin kauvan meni pukemiseskin!

Haluan ajaa pyölällä! Et aja, kun et halua laittaa kypärää! Laitan palomiehen kypälän! No, et laita, sei pysy sun päässäs ja son vaan muavia. Laitan minä! No, laita muttet aja metriäkään! Poika ajeli pyärällänsä muutamat kierrokset hirrrvittävällä vauhrilla pihas iliman kypärää, palomiähen kypäräkin putos vauhris sarehupun päältä. Täs vaihees mummaaki alko jo kallottaa ja piti keksiä muuta tekemistä!

    

Et kyllä ala lotata sen veden kans! Lotata? Poika katto muhun niinku kattotahan vähä-älyysehen ja jatko hommiaan tyynen rauhallisesti.

Katsho mumma, paljon vettä! Et kyllä jää siihen seisokelemahan!

      

Eikä poika jäänykkään vesilätäkköhön seisoskelemahan, hyppiähän siinä piti. Mummaltaki kastu siinä silimänräpäykses käsinteheryt pualetkengät. Katto ny Pyry kuinka märiäksi mumman kengät tuli! Poika katto hetken aikaa ja sanoi "mene mumma shishälle!"



Tule mumma katshomaan, mikä tämä on? Jahas jahas, mitäs Pyry luulet sen olevan? Shehän on etana, shaako sen tappaa! No, et kyllä tapa. Sano sille, että etana etana, näytä sarves, onko huomenna pouta!! Poika katto muhun ja kysy, mitä mumma shano? No, ei mitään tärkiää, nouse ny ylähän siältä vedestä. Ja niin se etana sai jatkaa matkaansa elossaolevana kohti poudan näyttämistä. Mutta seuraava kastemato päätti päivänsä alta aika yksikön, minen keriinny sanua muuta ku, siinä mauno mato on menossa kotia lapsiansa kats....samassa mato oli vainaa. Poika nousi täyteen pituuteensa sanoen, ei ollut mato äiti!

Mumma sai kantaa saalihin kotia. Minen keherannu juaksuttaa autua pitkin märkää tiätä vaikka poika niin kehoottikin. Konttaasin siälä varmahan viäläkin. Pääsemättä pystyhyn.

Seuraava riiranpoikanen tuli siitä saako märiän auton ja sangoon tuara sisätiloohin saaliineensa. Mumma voitti. Mutta riiran seurauksena poika päätti loppupäivän ohojelman sanoen, Pyly ei mene shitten nukkumaan.

Eikä se liioon menny. Menin ittekin makkarihin, muka nukkumahan ja jätin poijan sänkyhynsä...oli hiliiaasta...menin kurkkaamahan joko se nukahti..., se istu olokkaris soffalla kaikes rauhas ja sano, shh, mumma nukkuu!