thumb_vauuvvva.gif.jpg
selffie, heti kampaamisen jäläkihin.

Niin...olen monesta plokista pongannu kysymyksen, notta mikon paras joulumuisto.

Mä meinasin kiriottaa siitä tuasta vaan muttei se ollukkaan niin heleppua ku luulin. Mullei oo ollu ku kolome joulua (tai neliä), jokkon oikeen surullisia, ensin kuoli mummani jouluaattoaamuna ja parin vuaren päästä siitä paappani tapaninpäivänä, yhyren joulun isäni vietti sairaalas, aattona yllättään tullehes veritulupas. Yks joulu meni oman elämäntilanteen takia vituralleen.

Yks joulu orottelin Lauraa syntyväksi jouluaattona, muttei se joutanu silloon viälä tulla, tuli sitten heti ekana arkena. Joka kyläpaikas koko joulun kuljin synnytyslaukku följys

Joulun paras muisto...muistan melekeen kaikki jouluni ja hyvältä muistan, jopa nuakin, neliä-kolome surujoulua. Kuitenkin...minen osaa kuitenkaan nimetä parasta joulumuistoa.

Yhtenä jouluna saimma pikkusiskooni kans forttuna -pelin lahajaksi ja koko jouluaaton isäni pelas sillä enomme kans! Yks joulu saatihin yhtööset leekopalikat...ja isäni rakenti niistä jotakin enomme kans. Yks joulu saatihin pikkusiskooni kans lipiäkalaakin ja viihryttihin ruakapöyräs tooosi pitkästi. Meitei päästetty poikes ennenku lautaset oli tyhyjät. En muista istuummako koko joulun ruakapöyräs kylymän lautasen ääres?

Yks joulu tuli monot vaikka luistimia olin pyytäny. Ja flanellinen yäpaita. Yks joulu tuli luistimet...non mulle viäläkin isoot.

Yks joulu isä ja äiti meni nokosille iltapäivällä ennen navettahan menua...päätimmä testata kynttilällä pikkusiskooni kans jotain...voi sitä hajua. Onneksi pikkusiskoollani oli luannonkiharat hiukset, ei niin havaannu vaikka toiselta pualelta palokin osa. Saksittihin sitten toiseltakin pualelta. (Mitähän meni niin lähelle?! Pikkusiskooni pelekää yhä, notta joku päivä se muistaa koko lapsuutemme ja kanssaelonsa mun kans...sitä päivää orotelles... )

Jos jouluaattona sain nuken lahajaksi, niin se hirttettihin joulukuusehen toosi ylähän. Säily ehiänä seuraavahan päivähän. Mitäs ostivat sellaasia nukkeja, joka joko itki tai aukaali silimiänsä. Olisivat antanehet niiren mekanismit vaikka suaraan mulle tutkittavksi.

Joka joulu palo peukku tulitikus. Saimma sytyttää kynttilät justihin, ku alako kummivanhempieni auton valot näkymähän tiän pääs...

Yks jouluaatto joulupukki kaatu seljällensä porstuan laattialle, vaikkei sillä ollu yhtään reppua taikka konttia seliäs. 

Yks jouluaatto pikkusiskooni rääky äitin sylys tooosi kauvan, pelekäsin notta jää lahajat saamati. Olisivat ny sitten aikaasemmin näyttänehet sille jonkun partaasen miähen kuvia.

Joka jouluaatto joulupukki kysy notta onko ollu kilttiä lapsia? Siinä vaihehes multa meni aina usko aikuusihin ja koko pukkihin...ensin höväättihin viikkotolokulla notta (huanosti kasvatettu) tonttu vahtaa tuvanklasista notta onko kakarat kilttiä ja kertovat muka joulupukille. Pukki itte toristi joka vuasi,nottei sille kukaan ollu mitään toimitellu, kun kerran kysyä piti!

Kerroonki sitte pikkusiskoolleni nottei joulupukkia oo olemas, son naapurin Aulis vaan! Kyllähän senkin ny kaks ja pualivuatihana tuli tiätää elämän totuuret! Äiti ei ollu mun kans samaa miältä. Ei saatu kompromissiä aikahan, silloon alakas eka inho hiuspatukoota kohtahan. Heleppohan niistä oli aikuusen nykiä. Muutoonki noli aina niin kiriälle veretyt, ei ihimekään notton vähä vinot silimät.

Oikeen mukavia joulunaluspäiviä, joulunalushousupäiviä,  kuinka vaan.