Moon taas ollu karkiajäteastialla. Muutoon vaan. Taisin mä vierä sinne sillipurkin kannen, otan aina jotakin mennessäni följyhyn, niin kehtaa nostella roskiksien kansia. Karkiajäteastias oli tälläänen.



Ehiä. Jätin sinne. Se vaivas mua seuraavana yänä, notta mennen tullen ja palateskin heräälin. Seuraavana aamuna menin tyhyjän roskapussin kans, mustan, karkiajäteastialle muina miähinä tai niinku naisina ja päätin, notta jos kippo on siälä, niin mä otan sen roskapussihin ja piilotan päiväksi fillarivarastohon. Mustas roskapussis, niin se ei ruriaa mistään nurkasta hämäräs varastos.

Olihan se siälä, roskikses, kippo. Siappasin sen ja niinku varaas hiippaalin hakemahan fillariani ja samalla reissulla piilootin pussin päiväksi perimmääsehen nurkkahan yhyren rollaattorin taakse. Oli se siälä töistä palatesnani, rollaattorikin oli. Varmahan käyttämätöön ku oli niin pölyynen. Rollaattori.

Minen tartte tätä mihkään, varmahan klapajaas vatkaamen sukkulatkin ikävästi reunoohinsa mutta ku äitilläkin oli mennä muinoon tälläänen. Voin teherä tähän vaikka joskus lättytaikinan. (Nonniin, tuli täs ny näläkäkin.) Vispaan munat silleen klapajuttamati.


Amalian plokis törmäsin ihanahan asiahan; Amalian käsintehtyhyn saipuahan! Moon palasaipuafriikki, söisinki niitä, jos kehtaasin. Munhan piti sitten hereetä Amalialla heti toimittelemahan kuinka moon tykätyksis palasaippuoohin ja pääryymmä sitten tämmösehen lopputulemuksehen, notta ensin paketista tuli korurasia (tuun laittamahan siihen piironginlooras klapajavat sormukseni!)

  sitten helmiäisrasiasta löyty ihanasti kukkaistuoksuunen saippua!

Kyllä kelepaa! Kiitos Amalia! Saipua on käyttövalamis vasta jonkun viikon jäläkihin, mutta tämäpäs pääsikin heti isoohin lasiastiahan, muiren käsintehtyjen kans, näytille ja koristukseksi, pitsisen liinan alle! Joskus vasta sitten pääsöö käyttöhön.

Moon oppinu uuren sanonnan penaalin terävimmän kynän rinnalle, munklasin sitä vähä pohojammaaksi..."oot ny niin terävänä, nottoot viättäny yäs puukkolooras".