Joskus oon oikeen pyrkiny pois Jerinkonruusun antamasta kunnia-arvonimestä: Tättähäärä ja Kutrin antamasta: Ikuinen Sähläri. Mutta oon alakanu ymmärtämähän sellaasta sanontaa ku, jos ei jos-sanaa olisi niin lehemäkkin lentääs. Sama se on täs mullakin, ei lehemiä, mutta jos on syntymäs ollu maharollisuus saara älliä oikeen nappo kaupalla ja ny voi vain vaatia piänellä kauhalla, niin eikös se oo jo syntymävika? Mihkäs se koira karvoostaan pääsöö. Niiton kyllä kuulemma karvattomiakin koiria. Hmm.

Pesin täs kiiruhulla pyykkiä, ku piti eherottomasti saara pestyksi 2 pellavaklettua. Kurkkasin pesukoneehin, siälä ne olikin jo. Mulle on tullu paha tapa laittaa osa pyykistä suaraan koneesehen orottamahan H-hetkiä. Nyt yritän oppia opitusta pois. Paree ne on omas kopas odottamas reissua konehen syävereihin.

Sitten pesukone linkos ja mä menin jantusjaloon orottamahan, notta laitampas kerranki ne heti kuivumahan. Voi ku mä tyrmistyyn...kone linkos täyttä vauhtia, pestävien klettujen matka alko olla lopuillaan ja mulla makas laatialla kasa jotain... 



Siinä nolis ollu, pesua tarvittevat kletut. Kuivina laattialla. Jossei rinnuksis viikon ruakalistaa niin ainakin pualen viikon.

Voi että ku mun pisti vihakseni. Alko pyöriä pääs Kyröön Tuamaksen kirian lempilausehien aluut...kyllä minä niin mieleni pahoitin...

Seuraavas elämäs haluan olla sellaanen rauhallinen luanne, vaikka jonkin asteenen tutkijaprofessori. Istua nökötän tutkittavani eres, vaikka vinkuhinkukiälien. Sais tukkakin olla niinku son aamuusin. Pystys.

Hiihtäjä Kyl-lösen Anne otti oppia kuulemma kantapään kautta. Notkia nainen. Ei oo ihimekään kun minen enää opi mitään.