Vilukissin uutishuane on ny nukkumatilas. On siälä kyllä seurattu ukrainavenäjäusa -keskusteluja, eruskunnan turpokeskusteluja, lentsikooren katoamislentoja, muttei oo mikään uutisista ylittäny Vilukissin uutishuanehen kynnystä. Siälä muuten on korkianlaanen kynnys ihan oikiastikin. Käsityänurkkaus on kyllä toiminu silikkivilloonensa.
Tuun tosi hyvälle tuulelle aina ku näjen Spekseiverssin silimäklasimainoksen. Voi ku se jumppari saa iäkkähät tärit ja serät nytkyttelemähän persustojaan vilikkahasti, yksikään ei kyseenalaasta, onko jumppari oikias huanehes, pingotäti vain kattoo pingopallojensa kans pöllämystynehenä näkemästään. Voi voi, joskus kannattaaskin olla käymämättä mihinään silimäklasifirmas, sais elo uusia ulottuvuuksia palavelutaloos. Kotiolooskin.
Yritän olla tosi positiivinen ja ihastunu, ku ihimiset on iloisnaan auringon näkemisestä ja pölyysistä kuivista teistä. Mikä kumma siinä on, ku kevät ei saa mua heräämähän!? Eikä ilooseksikaan! Mä filimaan koko kevään, jotta on mukavaa. Enkä saa suarituksestani eres Oskaria, en Emmaa, en Grammyä.
maanantai, 17. maaliskuu 2014
Kommentit