Nuorin tyttäreni oli viikonlopulla käymässä täälä mun tyänä kotona ja sillä oli ollu taas jonkun verran aikaa kattella ympärilleen, nyt se ei löytäny mustunehia banskunkuoria vaatehuoneestani klettujeni seasta, mutta muuta tavaraa kylläkin. Siis muualtaki kuin vain vaatehuaneesta. Soli istunu kaikes rauhas ja miättiny, notta, mitä ihimettä ne teköö tän mun tavarataivaan kans, kun musta aika jättää.
Minen tajua, ku niille ei mee jakeluun, notta oon luetteloonu ihimiset, jokka tyhyjää lankahuaneheni alta aikayksikön ja loput lahjootuksena kirpparille tai vaikka itte pitääsivät tos autokatokses myyntitryskööt.
Sanoon, notta suurin ongelma niille on se, ku mä en tiedä, mihin haluan tulla haudatuksi! Ne joutuu kulukemahan mun tuhkieni kans yltympäriinsä kyselemäs, kuka haluaa mut ripoteltuna ryytimaahansa, kun pikkusiskooni ei halua mua vanhalle kotomarkin tunkiolle, kun kuulemma kuitenkin kummittelen sitten kanalanpääryllä pimiänpäihin.
Vanhin siskooni keksi tänään tähän sitten hyvän ratkaasun; mun tuhkani laitetahan kahtehen pilttipurkkihin, joita sitten tyttäret joutuvat kuljettamahan mukanansa, mihin ikinä kulkeutuvatkaan. Takanreunuksella molisin tai vaikka klasillakin kevätauringon paahtehes.
Kommentit