Mun pitää ny kertua tyäkaverini kokemuksista, ku sei oo kiältämäs tämän julukistamista. Son oikeen innokas yhyren laulajan fani, son fanittanu sitä nuaresta asti. Ja tottapa son toimitellu laulajasta kaikille kuulevillekkin, kun sen vävytkin oli hommannu sille 5kymppislahajaksi oikian kokoosen paffihahamon kyseesestä laulajasta ja laittanu sille sen artistin pään ja huivinki kaulahan. Sillon ollu ny paffinen kuva 2 vuatta (ja varmahan välillä son aina kattonukki sitä vaatehuanehesehen ja hymyylly sille...)

Ny oli eileen illalla sen artistin keikka täälä lähettyvillä ja ei muuta ku töistä tänttäränttää, notta kerkiää tälläytyä. Kehootimma sitä ottamahan palio pikkupöksyjäki joukkohon lavalle heiteltäväksi ja pyysimmä vilikuttamahan meille johonakin välis, vaikka kuinka olis sytkäris valakiaa ja sitä pitääs heilutella eestaas. Se pelekäs kyllä, notta jos aviosiippa teköö sille kepposen ja se kutsutahan artistin kans lavalle! Sanoomma kattovamme kymppiuutiset tarkasti, jossolis vaikka siälä loppukevennyksenä. (Ei ollu, tottapa oli menny kakki aika niiren pöksyjen heittelemisehen ja sytkärin sytkyttämisehen.)

Niin piti sanomani, notta tällä viikolla yks aamu soli kävelly unenpöpperös keittiöhön ja isoo huutohan siltä oli päässy!  Miähensä oli teheny sille jullikan yällä, soli asetellu sen paffisen artistin keitiöhön orottamahan mukavahan istuma-asentohon!

Pankaa ny itte kukin omalle kohorallenna, notta kyllä teltäkin olis huuto päässy, jos Tapani Kansa olis istunu heti aamuhämäris leppoosasti kenaten tiskipöyrällä!