Kattelin tv:stä Suamen kauneinta kotoa. Tai minen sitä kotua tv:stä kattellu, ei koto ollu katees mutta ohojelmaa kyllä kattelin.

Sumarin Hannalle kaikki oli miälettömän kaunista; oli miälettömiä tauluja, hillittömiä yäpöytiä, järkyttävän komiaa vehreyttä puutarhas.

Olis kauhiaa yrittää saara unenpäästä kiinni, jos yäpöytä olis hillitöön. Makaa siinä sitte rauhas unta orotellen, jos yäpöytä aloottaaskin hillittömän ja kahlittemattoman riakkaamisen. Vähemmästäki menis unihiakat silimistä poikes. Miäletöön taulu...onko se valtava, nottei seinälle taharo mahtua vai oliko maalari miälettömäs olotilas. Kauneuren kans sanalla miäletöön ei voi olla mitään tekemistä.

Minen oo muuten koskaan järkyttyny mistään puutarhan kauneuresta, päin vastoon moon ollu ihastuksis.