1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin – blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

***********************

Ylläolevan haastehen mulle heitti
Kirlah ja on pakko tunnustaa, notten koe mitenkään helepoksi tätä haastetta. Eikä sekään lievittäny vaikeusastetta, kun minen saanu linkitystä toimimahan haluamaani kiriootuksehen, meni tukkuhun koko ploki, notta Lauraki yritti sitä sitten avata, tuhota ja rakentaa, ku mun piti jo lähtiä kylille riekkaamahan ja soli hoksannu, notta kaikki pääsöö mun kojelauralleni tutkimahan asetuksia ja sen sellaasia. Ja lopulta se poisti yritykseni. Mutta sitten oltihinki taas täs...alakutekijöös ja haasteehen vastaaminen erelleen kesken.

Minen kirioota novellia, runua tai proosaa, vain ja ainuastaan joutilasta höpinää. Ja useemmiten kiriootukset on tullu silloon konehelle, kun eniten on viirannu päästä. Mä valittin ensin kellosiirto-jutun, ku taas kelloja siirretähän pian tunnilla eteheppäin, ja pitääs kait ne kellot kattella ylähän jostaki yläkomerosta, johka ne siirrettihin syksyllä tunnin verran taaksepäin. (Minen viäläkään tiärä, mitä kellon siirto tunnilla tarkoottaa sentiis ja metriis, joten ne on ny yläkaapis. Menöö sekin tunnin siirrosta.)

Mun on tekstin pirennyksen uhallakin kopiootava tähän se juttuni, enää en uskalla teherä linkityksiä niinku tein toissapäivänä ennen suurta pökkööstä, koska sitten te pääsisittä aivan varmahan kaikkien salasanojen ohitte kattomahan, notten oo viäläkään imuuroonu täälä.

Tässe valittemani juttu, tekis miäli sanua, notta omaelämänkerrallinen:

"rivi tai jono,  kuinka vaan

Värilliset sanat ja etunimet ja sormenpäämuistini on käsitelty. Se avasi aivan uusia ulottuvuuksia omaan itseeni, en tiennytkään aikaisemmin, että nimien värit saattavat muuttuakin mielessäni päivittäin. Toki ei tämä nyt laajentanut tajuntaani millään lailla, yhtä outo kuin ennenkin olen.

Viikonpäivilläkin on värinsä ja kuukausilla, eikä sekään vielä riitä, näen ne määrätyssä kuviossa suhteessa toisiinsa. Viikonpäivät ovat nätisti suorassa rivissä, alkaen maanantaista. Jos esimerkiksi sanotaan keskiviikko, niin näen sen välittömästi rivissä sinisenä omalla paikallaan, se ei ole vain irrallinen sana. Sillä on vissi paikka rivistössä.

Samaten kuukausilla on tietty paikka omassa kuviossaan. Kuviossa, jolle ei ole kutsumanimeä. Se ei ole kolmio, ei neliö, ei suorakulmio eikä pyöreä, sen on sellainen voimakkaasti kantikas ellipsi. Enpäs saata tuota paremmin kertoa. Hassuinta on se, että näen sen selvästi mielessäni, mutta piirtää sitä ei voi.

Ensin alkaa tammikuu-helmikuu pari, sen alapuolella on maaliskuu-huhtikuu, ja maaliskuun alapuolella on toukokuu, kesäkuu aloittaa kuvion jatkumisen sivulle päin, on toukokuun vieressä aivoissani, mutta paperilla ei, kesäkuu jotenkin liukunee sivullepäin, vasemmalta oikealle, saadakseen viereensä kavereikseen heinäkuun ja elokuun, nämä 3 kk ovat rivissä. Syyskuu aloittaa rivin putoamisen alaspäin, lievästi pyöreästi, ja lokakuu-marraskuu-joulukuu jatkavat riviä toiseen suuntaan; oikealta vasemmalle ja ovat jo tässä vaiheessa kesäkuu-heinäkuu-elokuun alapuolella. Sitten aivoissani nämä joulukuu ja tammikuu ovat jännästi allekkain, vaikka tammikuu on täysin ylhäällä aloittamassa paririviään helmikuun kanssa ja joulu alhaalla ekana omassa rivissään...

Ja jos sanotaan huhtikuu, niin näen sen omalla paikallaan ja samalla hahmotan koko vuoden kuukaudet kuviona. Sanoisinko, jotta näen melko laajasti koko vuoden kerrallaan, vaikka puhuttaisiinkin vain yhdestä kuukaudesta.

Jestas sentään. Olisiko ollut parasta, kun ei olisi kertonut kaikkia. Minäkin katson itseäni jo melko oudosti."

Soli siinä ja miksikö valittin yllä olevan?

1. juttu on omasta päästä kiriootettu ja jäi vielä rakennusaineetakin jäljelle
2. seliittää monta asiaa mun elämästäni ja musta ittestä…
3. …nottei niinku kenenkään tartte ihimetellä, miksi ja minkä tähären
4. murrekirioottamiseni teki vasta tuloaan, oma itseys oli viälä katees
5. se, miksikö teksti on mun miälestä onnistunu, son sitä, ku oon havaannu, nottei kaikki näje asioota niinku minä


Ny pitääsi haastaa muita tekemähän sama eli arvioimahan omia kirjootuksiaan. Haastehen arpaonni suasi Millania, jonka päivät ei oo veljeksiä keskenään. Haluan kuulla Millanin valinnan omasta kiriootuksestaan. Muukkin saa nypätä tämän haastehen joukkohonsa mutta pitää  ilimoottaa sitten mulle, notta on ottanu haastehen vastahan! Mä haluan käyrä lukemas!