Purotin Nettimarttalle postiloorahan kiriekuaren ja het ku kirie lipes mun käsistäni postilooran syäveriihin, näin silimänräpäykses, nottei osootes voi olla oikeen! Seisoon hetkisin ja päätin luattaa, notta kyllä kotomaan postilaitos osaa kantaa kiriehet oikialle ihimiselle, vaikka sitten 18 vuatta myähäs.

Oli köyhääkin köyhempi ruakakaupas käynti, ei huvittanu ostaa oikeen mitään, sen verran postilooras oleva kirie häiritti. Jäi suklaa-mövenpikitkin kauppahan, ostin vaan tomaattia, maitua ja glut.leipää.

Kaupaasta takaasin fillaroires, kattoon vaivihkaa kellohoni....postiauto ei oo viälä tullu!

Menin seisomahan kesäsateesehen, räystäsvuatohon orottamahan postiautua ja alootin samalla selevittämähän puhelimella Nettimartan osootesta, ei löytyny ja sitten kokeelin jo numerotiarustelustakin, sekään ei löytäny. Tiäsin, notta osootes olis kotona yhyres paikas. Muttei kotona yhtään ketään.

Postiauto tuli. Siältä tuli sellaanen kivannäköönen nuarimiäs. Rykääsin ja selevitin kurkkuni:
"No hei!"
Poika kattahti iloosena:"No hei vaan Rouvalle!" (Mä tairan tosisnani näyttää aikuuselta?)
"Pussis olis  yksi kiriekuari, jonka mun pitääs saara."
Pitelin kauppapussia käsisnäni ja poika vilikaasi pussiani ja sitten mua.
"Ei täälä ruakapussis mutta tuala postilootapussis!"
"Niin, mikä siellä on!?"
"No, siälä on kiries, jossei oo oikiaa osootesta!"
"Nii-in?"
"Mä Haluan Sen Kiriehen! Osaan kuvata sen päällystän, siinon tarrojakin..."
"No, ei se nyt..."
"Joo joo, kyllä mä tierän, nottei se nyt oo oikeen mutta jos paan silimäni kiinni ja kuvaalen kuaren ja sä sillä aikaa kattot kiriepussihin ja toimit ohojeetten mukahan. Minen katto yhtäkään muuta kiriekuarta!"
"Onpas tämä nyt, odottakaa nyt."
"Joo, kyllä mä orotan!" Oisin vaikka pessy sen postiautonkin, jossolis hoksannu pyytää.

Nuarimiäs avas postilooran ja kuulin rapinaa, ku se otti pussin siältä pois...
"No niin, josko rouva sitten kuvailisi kuorta." Kuulin ku se huakas.
"Siinä on tarrojakin, kun se on mainoskuari ja peitin firman nimen niillä, siinon 2 postimerkkiä ja kynällä tehty ykkösluakan merkki, siis numero 1."
"Uskokaa pois, täällä on vaikka kuinka paljon kirjeitä!"
"No, ei oo sellaasia tarroja! Siinä lukoo päällä, notta Nettimartta!" (Nimi muutettu)

Kuulu vaan rapinaa ja ähellystä...
"No, ei se voi olla kovin pohojalla, ku minen hakenu kaupasta muuta ku glut.leipää!"
Jonkin verran taas kulu aikaa...
"Tässä!" nuarimies huudahti:"Mitä tässä onkaan vikana?"
"No, kun sei asu Seinäjojella ollenkaan!"
Nuarimiäs ojensi mulle kuoren ja sanoi, että jos sitten seuraavalla kerralla rouva olisi huolellisempi...mutisin, ku oli niin kiirus postiautolle ja tyttärelle meni yhtä aikaa kiriet Seinäjojelle, notta siinä tuli väärin sitten toisehenkin...

Poika hymyyli kivasti ja mäkin kattoon sitä oikeen silimihin, sitten se rumaanen kysy:
"Olemmeko tavanneet joskus tuolla postin pihassa, ja te olitte pudottanut kirjaston kirjat postilaatikkoon kirjeiden asemesta?"

"Siis...mäkö...purottanu kiriaston kiriat postiloorahan, no en taatusti, ku ...Kiitos tästä isosta avusta!"

Hyppäsin fillarin selekähän ja sanoon meneväni kotia tarkistamahan osoottehen...pakko keriitä rikospaikalta poikes...

Mäkö purottanu kiriaston kirioja postiloorahan...anna mun nauraa! Hahhahahahahah. Mun on ny pakko jonkun aikaa pysyä postilaatikoolta poikes, nyt se tiätää mut ja taatusti muistaa, notta...