Pyrypoika sai rummut. Toivottavasti äitin patakattilat saa jäärä ny vähän vähemmälle takomiselle ja kattilankannet säilynevät oikomisilta. Jotenki voi olla hyväkin, jos ilimat tästä vähän viilenöö, niin varastoon ei niin vain piipahreta rumpuhakkooksille. Naapurit ainaki voi tykätä niin. Tai sitten pitää alakaa keräämähän omppu- ja munakennoja ja alkaa vuaraamahan varastoa niillä. Hurrikanesin ainesta on poijas!

Mumma jo katteli ylähän Roadrunner -levyn ja alakaan harioottelemahan Get On laulunsanoja...meinaan mennä poijalle solistiksi!


 Roopinkikäryä on taas ilimas. Paree varmahan tänäkin vuanna on jättää nua sukset nojaalemahan seinää. Joku pian tunnistaa mut ja laittaa antamahan pissunäyttehen. Minen oikeen usko, notta puhtahin paperiin seleviääsin. Sen verran on aina veres jotakin länsi-itä -suuntaasta kasvuhormoonia.

Salasanoja ja sähköpostiosoottehia salasanooneen on kauhiasti ny kulukeella eetteris. On se kulukaa, jos joku löytää mun salasanani, ku minen taharo niitä ittekkään muistaa saatikka löytää, jos johonkin oon laittanu. Vanhan Vilukissin sähköpostin jätin kualemahan yksistään, se alakas täyttymähän "Onnia Vilukissi, osoitteesi on voittanut...", "Onnea V. olet voittanut ylimääräistä lapsilisää", "Et ole vielä lunastanut, Vilukissi, ipodiasi"..Siitä tuli onnittelusähkeeren vastaanottopiste! Minen voinu niitä kaikkia lunastaa, mullon roinaa muutoonki.

Mun oma äiti tapas sanua meille kakaroolle, notta on taas kaikki karoot kotona, ku me oikeen tappelimma; pikkusiskooni ja mä. Moon vasta aikuusna ymmärtäny, notta mitä silloon oli kotona, ku karoot oli. Tierättekö te? Kuinkahan äiti silloon niin väärin näki. Eikö se muka tuntenu meitä, höh?