Pakko kertua ny viälä tämäkin juttu mun ja huonosti kuulevan Jussin kaappi-keskusteluusta.

"Son komia kaappi!" sanoon sille täs yks päivä.
"Mikä on?"
"No se kaappi on!"
 "No tiätysti son kaappi!"
"Sanoon, notta son tosi komia pöytä!"
"Justihin sanoot, notta son kaappi!"
"Niin, tarkootin kyllä kans kaappia. Son komia!"
"Mitä on?"
"Komia!!"
"MITÄ!?"
"Se kaappi on tiikkiä!"
"Tikkiä?"
"Eiku son tiikkiä, se kaappi!"
"Mihinä kaaruut?"
"Kaaruun?"
"Niin. Ku tikkiäki oli laitettu."
"Eiku kaappi on tiikkiä!"
"Niin, tikkiä. Tuli sitten avohaava?"
"?." pitkä katse...
"Sanoot, notta oli laitettu tikkiä!"
"Ei laitettukaan. Höpäjin."
"???" (Jussilta pitkä katse, niinku kauniissa ja rohkeissa) "Ei siälä oo liukasta!"
"Ei ookkaan." (sanoon ja hymyylin, lyhyt katse)
"Tiäsikkö, jotta se kaappi on tiikkiä?" kysy Jussi lähärön päälle
"No, en tiänny! Siksi sonkin sitten niin komia!"
"Mitä on?"

Hymyylin ja nyäkkäsin. Palio ei puhuttu, mutta painavia.