Stansta (osa 1) aloitti jatkokertomuksen, johon Sinäkin olet tervetullut mukaan jatkamaan tarinaa. Säännöt lyhykäisyydessään:

  • Kopioi ensin edellinen jakso blogisi kirjoitustilaan helpottaaksesi oman tekstisi kirjoitusta.
  • Jatka tarinaa käyttämällä alkuperäistä otsikkoa.
  • Ilmoita edellisen kirjoittajan kommentteihin uudesta jatko-osasta.
  • Pyydä seuraavaa kirjoittajaa ilmoittautumaan itsellesi etukäteen, ennen kuin seuraava osa on julkaistu.
  • Ota rento asento ja jatka tarinaa jättämällä tekstin alkuun edellisen kirjoittajan viimeinen kappale.
  • Selvä? Muista että olet aina kirjoittaessasi edellisen kirjoittajan armoilla tarinaa ja juonta kehitellessäsi.

Antoisia luomishetkiä!

Nettimartta (osa 4)

Muutaman minuutin kuluttua nainen palasi vaatetettuna ja mukanaan pyyhe miehelle. Tupa oli tyhjä. Mies oli kadonnut. Mökissä oli kaksi kamaria ja tupakeittiö. Nainen huhuili ja kurkki vieraskamariin. Eikä miestä näkynyt missään. Vain pieni vesilammikko oli lattialla siinä kohtaa missä mies oli seisonut. Punavalkoinen riepumatto oli kurtussa, aivan kuin jotakin olisi vedetty lattiaa pitkin. Tuvan ikkunan takana häivähti hahmo. Naista alkoi pelottaa.

-   Miksi ihmeessä jätin puhelimen kotiin? Hän kuiskasi, äänessään selvää kireyttä.

 Vilukissi: (osa 5)

Vinkuva raapaisu, kuin terävän kynnen veto lasiin. Nainen käännähti äkisti ikkunaan päin, horjahtaen samalla mattoon, viime tipassa hän sai kuitenkin pitävän otteen ovensuussa olevasta tuolista. Villiviinin oksat raapivat ikkunaa hakkaavaksi muuttuneessa ukkoskuurossa.

Helpottunut hengähdys purkaantui naisen suusta. Hän pyyhkäisi otsaltaan pelon hikikarpaloita. Oli pakko nojautua, saada tuolista tukea. Sydämen kiivaat lyönnit alkoivat tasaantua mutta päässä jyskytti pelkoon sekoittuneita ajatuksia: Oli mentävä ulos. Oli löydettävä mies. Oli saatava selitys.

Nainen katseli täriseviä käsiään. Mitä niissä oli? Samassa ukkonen jyrähti kumeasti yhtä aikaa leimahtavan salaman kanssa, mökin ikkunat helisivät, lamppu räsähti rikki singoten sirpaleita kurtussa olevan riepumaton laskoksiin. Sitten mökkiin putosi täydellinen hiljaisuus.
Riepumaton laskoksista pilkisti esille jotakin...valokuva lasipurkista?


********************************
Kirjoittajaksi lupautui myös Olga Karikko. Tarina vie... ja tule
sinäkin mukaan ja jatka kertomusta!!

Kaikki osat
tästä.