Yritin houkuttaa Mansikkia ny illalla tulemahan mun kans neulekaffilahan Vanhaan Aikaan meijärille. Se sano, notta ku Takataskun Jouluhun tulevat tavarakkin pitääs hinnootella. Justihin niin. Sanoon sille, notta minkä takia sen elämän täs vaihees vuatta tulis olla yhtään sen helepompaa kun munkaan eloni!? Saas nähärä oliko mun sanoolla yhtään painoarvua. Jos oli, niin Takataskus myyrähän ilimaasia juttuja, iliman hintalappua, tulevana viikonloppuna.

Mä huamasin töistä lähties, notten ehtiny saara lähtevän postin joukkohon kaikkia kirjehiä. Kauhialla kiiruhulla fillaroottiin pimiäs kohti postia ja kirjastoa, laihnakirjastoa. Ihimettelin, notta sainkohan mä lauvantakina uuren lampun fillarihini vaiko enkö saanu? Näjin sen kyllä antajan käsis räplättävänä, mutta ....Mihinään sitei ny ainakaan siinä pimiäs ollu.

Olin tosi tyytyväänen, ku olin hoksannu aamulla töihin lähties ottaa kirjaston kiriankin följyhyn, niin tuli kaks kärpäästä yhyrellä reissulla. Säästyys aikaakin.

Parkkeerasin postin pihas fillarini vinoparkkihin ja kaivoon laukustani kirjehen ja porhalsin yhyren nuaren poijan ohitte ja sanoon, notta hyvä ku kerkesin ennen postiautua. Poika katto käsiäni, käännähti ja sano jotakin. Viksu poika, ku sillä lailla jutteli viarahalle tärille. Avasin keltaasen postilooran läpän ja purotin kirjehen sinne. Kivastipas se hulahtikin, ku normaalisti siinä vaihees postiloora on jo meleko täynnä ja jään iliman purotusääntä. Se purotusääni, kun purottaa kirjaston kiriaa palautusluukusta, on yhtä kiva ääni, joka kuuluu ku laittaa viiniklasin paljahalle pöyränpinnalle! Kuuluu sellaanen kiva ääni...aaah, vähä niinku kaunihis-ja-rohkehis Prooken klasista.

Tyytyvääsenä postilooralta takaasin fillarin tyä laittamahan avaamaani laukkua kiinni...kattoon poikahan...se seiso kattoen mua...ja lähti pois. Samas mulla välähti...molin purottanu kirjeloorahan kirjaston kirian! Voi kiesus ku otti kaalihin ja lujaa. Sitä se poika oli varmahan yrittäny sanua, notta sullahan on kiria käres. Siinei auttanu sitten muu, ku jäärä orottamahan postiauton poikaa, siis ei auton poikaa vaan sitä kuskipoikaa.

Seisoon tyrniää looran viäres ku se tuli ja sanoon, notta taas moon täälä viime tipas. Se hymyyli, mahto olla samaa miältä. Se sano, notta onhan tässä nyt viälä melkein 5 minuuttia aikaakin...sanoon, notta onko se ny niin karvan päälle, ku aukaasoo looran? Oli se kuulemma tärkiää, notta kaikki aijallaan. Sanoon, notta pirän sille seuraa sen 5 minsaa ellei se mee ensin käymähän postin sisällä hakemas ne rullakot. Se katto niinku kysymysmerkki...sanoon, notta ku "tuala kirjelooras on Ep-pu Nuation kirja, siis ei sen kiria vaan mun kiria, Nuatio on sen vaan kirioottanu ja moon sen lukenu." Soli hauska poika, sitä nauratti.

Sain kiriani postiloorasta, soli päällimmääsenä ja kävin purottamas sen sitten kiriaston palautusluukkuhun. Kiva ääni kuulu ku kiria jatko matkaa luukun pohojalle asti. Hyvä ku tyäpäivän päätteheksi on nautintoja.