...matkaalu avartaa, jos samalla väsyttääkin, varsinkin kun matkahan lähtöö sellaanen ihiminen, jollei oo suuntavaistua eikä mitään mahrollisuutta seleviytyä kommelluksitta, mistään. Ny kyllä ihime ja kumma, ei sattunu mitään suurempaa. Muuta ku se, että otin niin painavan laukun följyhyni, notten tahtonu päästä etenemähän!

Mun määränpäänäni oli Varkaus. (ei ammatti)

Perillä Varkaures menin ensitöikseni ostamahan matkalaukun, suurimman! Se oli hyvä ratkaasu...ei muuta ongelmaa, mutten tahtonu jaksaa sitten sitäkään nostella vaikka peräs se kulukikin hianosti. Kotomatkalla junas tukiin sen penkkien välihin (tai se putos ja jämähti siihen) ja jokaasella pysähryspaikalla lähetin hiliaasen pyynnön, notta anna ny, nottei tältä asemalta kellään olisi mun viäreheni paikkaa, kun mun laukkuani ei nuan vain saara tuasta jumi-tilastaan irti. Ja kerrankin mullei sattunu siinä tilantehes mitään!

Kun päästihin Tamperehen asemalle, niin sanoon yhyrelle soltulle, notta ku oot jo tottunu palavelemahan isänmaatas niin palavelisikko muakin? Se oli oikeen ihana nuarimiäs, se sai laukkuni jumi-tilasta poikes! Hämmästeli äänehensä, notta miten ihmees molin kapsäkkini kans seleviytyny junahan sisälle. Sanoon, notta pohojalaasella sisulla. Se nyäkytteli ymmärtävääsen näköösenä.

iitaa%20017-normal.jpg

iitaa%20018-normal.jpg

En sitten lakkaakaan hämmästelemästä tätä kotomaamme monipualisuutta. Kattokaa ny minkälaasia vuaria ja vuarijonoja oli pohojalaasen silimin matkalla! Aivan otti henkehen.

iitaa%20029-normal.jpg

Mun matkanpääni oli Varkaures rakas ystäväni Anna-Kaarina ja sen lankapuati Käsityöliike Lankaset! (Kotisivuja vasta teherähän, niin tuare liikkehenomistaja.) Aah...ihanaa oli, kertakaikkiaan! Sain leikkiä kauppaasta, lankakauppaasta!

iitaa%20023-normal.jpg

Täs moon jo pääsny Varkauren asemalle asti.

iitaa%20022-normal.jpg

Molin aivan poikki 8 tunnin matkajännityksestä ja perillepääsyn mahrollisuuresta.