Oottako miättiny kuinka palio me kannamma kehosnamme eli krupisnamme erilaasia ruakia tai syämisehen liittyviä asioota? En mäkään tätä ny pahemmin oo murehena pitäny. Mutta kuitenki ny kirioottelen, kunnei muutakaan asiaa oo.

Jossei oisi läskipeppu, niin vois olla kynsisiänen omaava tyyppi. Mämmikourana ei oo hääviä muttei oo nakkisormenakaan olo parasta mahrollista. Eikä niskalenkkikään varmaan hääviltä maistu, korvapuustista ny puhumattakaan.  

Naamas voi olla perunanenä tai se voi olla taikinanaama ja jos oikeen huanosti on asiat, niin voi olla "voi vee…". Tai oikiastaan tua "voi vee.." on kuulemma leipuripoijan unelma (?). Joitakin voi sanua pikkumunaasiksi, jos ne suuttuu piänistä tai hankkii oikeen komian menopelin allensa  tai sitten voi jostakin sanua, notta oli siinä akas (miähes) munaa tehrä oikia päätös. Voishan sitä olla vaikka munapääkin.  Tai taliaivo.

Toki ei olis sekään mukavaa, jos alakaas olla kaikki ruumihin osat tyävälinehiä, niinku olis esimerkiksi vasaravarvas. Niillei palioa seiniihin nauloja paukuteltaasi. Tästä tulikin miälehen, notta mullon vasara aina vaan katees. Sei oo niittipyssyn seurana aluushousulooras.