Syksyä kohti mennähän ja alakaan pikkuhiliaa piristymähänkin! Kyllä se taas tästä, 1700-luvun markkinooren etu- ja jäläkimaininkien laannuttua. Joku Päivä tyähuanekin on silleen siivottu, notta siältä löytyy keskilaattia. Joku Päivä. Tällä Joku Päivällä on sama etunimi, ku on Joku Muullakin. Non varmahan etunimisukulaasia; Joku Päivä ja Joku Muu.

Mä niin järkytyyn, kun lennon-johtajien ulosmarssi on kuulemma ollu käynnis ja minen oo havaannu ny taivahalla muuta ku joskus auringon, sarepiliviä ja pyhänä riippuliitäjän. Olishan se ny ollu kivaa nähärä lentokapteeniaki marssillaan. Luulis sen olevan aika vaarallistaki, marssia pihalle tuallaasesta tyäpaikasta. Sei oo mitään hirasta patistiini- eikä kuukävelyä, kyllä siältä tuloo alahan. Nopiaa tulookin. Siksi minen niitä varmahan havaannukkaan.

Pyry kokeeli ja silitteli Lauran kasvavaa vattaa ja haisteli sitten sormiaan. Kuulemma tehny niin muillekin vattaa kasvattaville äiti-ihimisille ja sitten taas haistellu sormiaan. Mei viälä tieretä, mitä se niinku orottaa, vauvanhajuako? Sitten soli lujetellu niitä, joirenka vattas on just nyt vauva. Oli sitten lopuksi kysyny, onko MaRketankin vattas vauva? Marketta on hoikka ku mikä ja on iältään täti- ja mummaihiminen.

Viisan poika, ei oo kysyny sitä multa eikä paapalta, tavallisilta vattan kasvattajilta. Sano kylläkin mun uusista silimäklasiista, notta "Sinulla on typeRät silmälasit."

- lasten ja imeväästen...