Alakuviikosta ei näyttäny vielä oikeen pahalta mutta loppuviikkoa kohti mennes alko olla jo havaattavis muutoksen tynkää. Joku on eläny viikon kaffilla tai jukurtilla tai maistanu pikkuusen suklaajätskiä. Pikkuusen vain. Jotenki koko viikon illat hulahti nopiaa ohitte. Tai onko niitä arki-iltoja ollunna vasta kolome? Taivahan vallat. Moon tainnu vain käyrä kääntymäs kotona. Mutta aina ny syämiselle tai pikkuusille maisteluulle on jonkin verran löytyny aikaa.

Tuan enempää en saanu toista pualta kiriootuspöyrästä täytettyä kolomes illas. Kiriojaki pukkas lainastosta niin tihiää, nottei auttanu ku MummaGeeteen sarvia kääntää mennen, tullen ja palates kohti kiriastoa. Mitähän aloon käymähän virtuaalisestikin lainastos, se helepottaa suunnattomasti, ku saa vaan klikkaalla, mitä kirioja haluaa ja sitten niiren systeemi ilimoottaa, ku saa hakia. Tällä viikolla sai vain hakia. Keriinny mitään pois viämähänkään.

Kiriootuspöyrästä tuli nopiaa sellaanen keräälypiste. Eikös se oony muatiakin, kaikenlaanen kerääly. Nua kletutki tuli pyykkinarulta ja tuas neki vaan ny on. Nekään eioo oppinu menemähän paikoolleen. Ittestään.

Oiskohan tuala alimmaasena se yks reseptikin, jonka laitoon kättäni myären tallelle?

Mistähän tuloo sanonta "laita kättäs myären paikoolleen"? Tuahon ei ny enää kättä maharu muuta ku läjän päällimmääseksi. Moon aina kehunu ittiäni ja sanonu notta tarvittisin ahtauksesta riploomin.

Naamakin on aamusta tälläänen mutta...Puunaamahan tottunu siivooja saa paikan.