Tämä tapahtui Lauran olles alle kuusvuotias. Olin juuri saanu puhelun iäkkähältä ja meleko tiukkapipooseltaki naisihimiseltä ja kävimmä läpi, että alkaasinko olemahan puheenjohtaja eräälle naisryhmittymälle. Tiesin, että sitä keskustelua käytiin jo siksikin, että olin hiljattain eronnut ja se oli siihen aikaan vähän niinku huonompaa heinäkenkää se. Itte varmahan eniten pelekäsin, notta mitä musta oikeen ajatellahan ja osaasinko ihimisten miälestä kasvattaa kakarani kunnollisiksi kansalaasiksi.

Viitoin Lauralle, notta mee ny kauemmaksi, ku moon puhelimes. Itte en siihen aikahan voinu lähtiä kauemmaksi, ku puhelin oli seinäs kiinni. Jotenkin aloon ounastelemahan Lauran käytöksestä, notta soli muuttumas levottomaksi ja se kiehnäs mua sen näköösenä, notta se ottaa ohojat käsihinsä pian, jollen lopeta puhelua. Mutta ku minä halusin puhua puheluni loppuhun asti, nottei musta ny kertaheitolla tuu kummajaasta tai kakarastani. Eiköhän Laura alakanu laulamahan! Minä huiroon, notta hiliaa ny ja mee ny pois..sehän oli ku kutsu, notta ota megafooni ja ala räpätä. Laura rykääsi ja siirty mun korvani juurehen ja alootti lujaa ja korkialta...

"Mikä siinä mustassa viehättää, onko mustalla valkoista pidempää!" Kauhistuneena lopetin puhumisen ja pitelin vain kuuloketta samalla huitoen tyylillä -notta mee ny tai mä tuun- Puhelimes oli hetken hiliaasta toiseski pääs ja sitten soittajarouva kysääsi:"Pikkuisesiko se siellä laulaa jotain lastenlaulua?"

"Joo, niin laulaa. Laura on kova laulamaan LASTENLAULUJA" yritin lauseellani viestittää Laurallekin, notta lastenlauluja lastenlauluja lastenlauluja...Laura siirtyi aivan viereeni ja aloitti uudestaan ja lujaa ja selevästi nuatillensa:"MIKÄ siinä mustassa viehättää, ONKO mustalla valkoista PIDEMPÄÄ!!!???"

Se siitä lastenlaulusta.