Jalakapallokisoja toisinaan seurannehena oon tullu siihen lopputulemahan, notta kun ne saa yhyrenkin maalin, niin maalintekijä juaksoo ku päätöön kana käsivarsiaan heilutellen ja muut kanssapelaajat hyppii sen selekähän taputtelemahan tai se luisuttaa ittiänsä polovillansa pitkin pelikenttää! Hyväänen aika sentähären, notten paremmin tuu ja sano!

Maalintekohan on niiren tyätä! Mitä ne ny niin juaksoo, aivan kuin maalin tulo olis ihime!

Ajatelkaa ny. Jos vaikka syränkirurki onnistunehen avosyränleikkauksen jäläkihin juaksis pitkin leikkaussalia hyppien ja käsivarsiaan heilutellen innokkahana taikka luisuttaas ittiään polovien varas pitkin sairaalakäytävää käsivarret etehen ojennettuuna! Ja viälä ku muut lääkärit hyppiis sen selekähän! Apuuva!

Hmm? Mäkin voisin alakaa tekemähän töis samaa aina onnistunehen asiakastapaamisen jäläkihin. Harmi vaan, jos luisuttaasin ittiäni laattiaa pitkin, niin jonkun olis tultava nostamahan mun siitä ylähän. Vähä niinku sitte karismaa häviääs. ?