Mullon oikeen linssilure-orava. Se nakuttaa useen mulle, son silloon kiukkuunen. Koskaan en oo sen evähiä syäny, kerraasti vaan suuttunu, ku se sotki terassilla isojen sempramännyn kävyyllä. Jotenki tuntu notta silloon meirän väliihin tuli jotain peruuttamatoonta. Mutta jos vähäkään pyärin (oon mä pystys) pihalla, se tuloo kattomahan. Viharakkaussuhret?
Kansakoulun lukukirias oli aina orava kuvattuna yhtä suurena ku mettäjäniskin. Muistan ekan tapaamisen oravan kans oikias luannos, hämmästykseni oli melekoosen suuri, ku solikin piäni elukka! Yhyren kesyn oravan söi meirän Pirtessa-kissa. Häntä vain oli ikkunalauralla. Oravan.
Moon ny seurannu OC:n miljonääriäitejä. Anna mun kaikki kestää. Mutta koukus moon siihen ohojelmahan. Oon ny tullu siihen miälipiteesehen notta kaikki amerikkalaaset on pohojautunu intiaaniista. Tai ainakin osa verestä on sitä. Aina ku näköö toisensä, niin voi herttintähären, ku ne huutaa lujaa! Nei osaa sanua nätisti heihei. Huutavat kimakasti haaiiiiiiiii ja sitte pussaavat ilimaa naaman molemmin pualin.
Ärsyttävää. Mutta kattottava on.
Kommentit