Yks puheenjohtajaehrokas sano aamulla tv:s, notta kuntapualella on palio ongelmia, joita tulis parantaa. Niin, kyllähän se niinki on, notta ongelmiakin voirahan parantaa. Ei sellaasta ongelmaa ookkaan, jostei esimerkiksi väkijuamalla saisi viälä parempaa ongelmaa. On niitä varmahan viälä muitakin tapoja parantaa.

Mikä tämä on? Tämä Mikätin. Materiaali on kovaa. Diudiudiu...mä tierän, mää tierän! Tottapa moni muukin.



Luin viimme yänä Tuamas Kyröööön miälensäpahoottaja ja ruskiasoosi -kirian. Siinoli osattu hyvin käyttää sanoja perätysten, oikeen piti hörährellä äänehen. Kyllä ei ollu huano kiria.

Ny yäpöyrällä orottaa ... rumpusoolo..kauvan orottamani SusuPetalin kiria:  Goottiemon kauhujen lipas! Sei oo kauhukiria eikä skifi. Sitte siitä enämpi, ku moon lukenu. Hyvää kannattaa aina orottaa. Takakannes luki, nottei oo palio murhia, verta eikä kirutustakaan. Vaan olis ittelle nauramista, ilimaasta ilua.

Kävimmä Lissun kans ulkona syämäs. Toki, ei me tariettu pihalla syärä, sato räntää vähän väliä, olimma Rossos. Sisätiloos. Oli hyvää possua ja mä söin melekeen kaikki, vähä jäi ranskiksia, kun en havaannu vaihtaa perunoota tavallisiksi. Lissulle jäi lautaselle isohko kukkakaali. Se katteli sitä hetken ja sano, notta jätän nua aivot syämäti.