Äitini (85 v.) oli ison kaupungin sairaalas tarkkailtavana parisen päivää. Sellaases hektises paikas, joten olotila taisi käyrä potilahalle vähän turvattomaksi ja mikään ei muistuttanu piänen lähtösairaalan tuttuja turvallisia ympyröötä. Mukahansa ei saanu eres omaa tuttua rollaattoriaan. Piti olla sillä reissulla vain seuraavahan aamupäivähän mutta eihän ne lääkärit toimi niinku kellot. Päivä viärähti melekoosen pitkälle iltahan asti ennenku lääkäri tuli paikalle.

Uskon, nottei oikeen kellään hoitajalla ollu tarpeheksi aikaa pysähtyä kuuntelemahan, mitä äitini yritti toimitella ja kysellä. Äitini puhe eioo oikeen viarahan korvihin täysin hyvää, kuuntelijan pitänee keskittyä, jolloin havaattoo, notta mitäs sitten jos puhe onkin hankaloitunu kun ei kerran korvien välis oo mitään vikaa. Siksi äitiä tulis kuunnellakin...sehän ei avuttomana jää paikoolleen vaan orottelemahan. Toimen täti.

Luulen, notta äitini suivaantu myös kakskiälisehen paikkahan, kun ei kerran saanu seleville, missä on oma rollaattori, niin sepäs meni ja teki ittellensä rollaatorit! Aamupäivän ja lääkärintulon välille äiti oli järjestäny omaa kivaa.

Soitin illalla äitille ja kyselin vointiaan, se hermostu ja sano, nottet kyllä ny pirä linjaa varattuna, lääkäriä ei oo näkyny, ja mä haluan tiätää, tulooko se eres. Soitin sitten samantiän hoitajalle ja kysyn, että voiko olla, että vanhus on erelleen orottamassa lääkäriä? Hoitajaa alkoi naurattamaan ja hän sanoi, ettei äitinne ole kyllä siitä kärsinyt yhtään, ettei lääkäri kertakaikkiaan ole vieläkään saapunut,  vaan äitinne on järjestänyt touhua ja hauskuutta kaikille hoitajille. Huokaisin ja kysyin, että mitä ihmettä se äiti nyt...

Kun ei kerran ollut tullut otettua rollaattoria mukaan eikä ollut saanut asiaansa svenska-finskatalande hoiturille tuatua esille, niin äiti oli päättäny nousta ylähän, kun ei oo tottunu koko päivää makaamaan sängys vaan oli tottunu lenkkeilyhyn tukka kammattuna pitkin piänen sairaalan käytäviä. Hoitaja sanoi, että äitini oli lähtenyt liikenteeseen...ensin se oli tullut työntäen jonkun pyärätuolia erellään ja kysellyt, missä se lääkäri viipyy? Hoitaja oli ohjannut äitini takaisin vuoteelleen ja palauttanut pyörätuolin oikealle omistajalleen. Hoitaja sanoi, että kun hän seuraavan kerran kääntyi, niin äitini tuli taas pitkin käytävää...tällä kertaa oli työntänyt erellään pöytää...

Kaiken, mikä oli irti lähteny laattiasta, äitini oli käyttänyt rollaattorin korvikkeheksi. Nonniin, mun omat flikkani, tämä oli teille uus tulevaasuuren näkymä...ei se omena näinkään päin kauvaksi puusta putua...mitä isomumma erellä sitä...